Syvyyksien salaisuudet kiinnostavat merenkulkijoita – ja syystä. Jos merenpohjan muodot eivät olisi tiedossa, navigointi karikkoisilla Suomen vesiväylillä olisi kuin venäläisen ruletin pelaamista. Seilaaja ei voisi tietää, odottaako seuraavan meripeninkulman takana turvallinen väylä vai vaarallinen matalikko. Mutta ovatko kaikki syvyyksien salaisuudet ja vaarapaikat jo selvitetty?
”Suomessa eniten liikennöidyt ammattimerenkulun alueet on mitattu tarkoilla moderneilla menetelmillä. Matalammilla vesialueilla mittaustiedot voivat olla vanhoja ja niissä on epätarkkuuksia. Siellä riittää eniten työsarkaa”, kertoo Liikenneviraston merikarttaryhmän päällikkö Juha Tiihonen.
Suomessa Liikennevirasto vastaa merikartoituksesta, merenmittaustiedoista sekä vesiväylistä merialueella ja merkittävimmillä sisävesialueilla. Varsinainen merenmittaus tilataan kilpailuttamalla yhteistyökumppaneilta.
Myös kertaalleen tehdyt mittaukset pitää tarkistaa aika ajoin uudelleen.
”Merenpohja ei pysy sellaisenaan. Myrskyt voivat kuljettaa pehmeää sedimenttiä paikasta toiseen, ruopattujen väylien reunat liestyvät ja talvella jäämassat siirtävät kivenlohkareita. Varsinkin satama-alueilla tarkistusmittaukset ovat turvallisuuden takaamiseksi tärkeitä”, Tiihonen valaisee.
Mittausta mereltä ja ilmasta
Mittausalueen valitsemisen jälkeen on aika kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Nykyään mittauksia tehdään pääasiassa kahdella eri menetelmällä: monikeilaluotauksella ja laserkeilauksella. Tarpeen mukaan näitä voidaan edelleen täydentää perinteisellä linjaluotauksella.
Monikeilauksessa veneessä kiinni oleva mittauslaite lähettää pohjaan ääniaaltoja, jotka tulevat pohjaan osuttuaan kaikuna takaisin laitteeseen. Mittauslaite on yksinkertaistettuna kuin yksi kaiutin ja monta mikrofoonia. Lopputuloksena saadaan täysin kattava tieto pohjan muodoista.
Toinen moderni menetelmä on laserkeilaus. Sillä on mahdollista mitata erityisesti sellaisia vesialueita, jotka ovat liian matalia mittausaluksille.
”Mittaus tapahtuu yleensä ilmojen halki. Laserkeilaimella varustettu lentokone lentää mitattavan alueen yli ja lähettää lasersäteitä merenpohjaan. Nämä kimpoavat pohjasta takaisin, jonka jälkeen laite tallentaa kuvatusta alueesta niin sanotun pistepilven. Se voidaan esittää esimerkiksi kolmiulotteisena mallina”, Tiihonen kertoo.
Laserkeilauksessa olosuhteilla on väliä. Mittaustarkkuus voi kärsiä, jos vesi on sameaa, pohja mutainen ja keli pilvinen. Lasersäteet läpäisevät vedenpinnan jopa 10 metriin asti hyvissä olosuhteissa.