Hyppää sisältöön

Luumäki-Imatra-ratahankkeen suunnittelu otti huomioon myös vieraslajien torjunnan

Julkaistu 15.10.2019

Vieraslajien, etenkin kurtturuusun ja lupiinin leviämisen estäminen otettiin tavoitteeksi Luumäki-Imatra-ratahankkeessa (LUIMA) jo ennen rakentamisen alkamista.

Vieraslajeiksi määritellään lajit, jotka ovat levinneet luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Levittäytyessään vieraslajit syrjäyttävät Suomessa luontaisesti esiintyviä olevia eläin- ja kasvilajeja.

Rakentaminen maansiirtotöineen edistää leviämistä

Radanvarret ovat avoimia ja usein paahteisia. Niillä on perinteisesti kasvanut ketokasveja kuten ketomarunaa, mutta etenkin komealupiini valtaa näiltä alaa. Samalla ketokasveilla viihtyvät harvinaiset perhoslajit uhkaavat kadota. Komealupiinin siemenet säilyttävät itämiskykynsä pitkään, joten jos siirtomullan seassa on lupiinin siemeniä, alkaa lupiini varmasti kasvaa.

LUIMA-hankealueen vieraslajikartoitus

LUIMA-hankkeella on tehty vieraslaji-inventointi, jossa radanvarren vieraslajiesiintymät on valokuvattu, ja niiden sijainnit kartoitettu GPS-paikantimella.

- Vieraslajit ovat nousseet esille hankkeen ympäristökokouksissa sekä valtioneuvoston 23.5. antaman vieraslajiasetuksen johdosta. Tilasimme vieraskasvilajien inventoinnin Sitowiseltä toukokuussa 2019 koko hankealueelle. Tulokset raportoitiin alkusyksyllä, ja olemme niitä käsitelleet yhteisissä työpalavereissa. Keskustelun yksi tärkeimmistä aiheista on ollut määrittää kriteerit, joilla kunkin esiintymän hävittämisen tarpeellisuus päätetään. Kaikkia esiintymiä kun ei ole mahdollista hävittää, ja osaa ei edes kannata: se olisi liian kallista, tai hävittämisen hyöty olisi väliaikaista, kertoo hankkeen rakennuttajakonsultin Weladon ympäristö- ja kiertotalousasiantuntija Elina Ahlqvist.

Vieraskasvilajien hävittäminen tehdään käytännössä sitä mukaa, kun rakentaminen etenee. LUIMA:n hankealueilta on määrätty hävitettäväksi kaikki löydetyt kurtturuusuesiintymät, niin istutetut kuin itsekseen levinneet.

Hävittäminen tehdään valikoidusti ja huolellisesti

Vaatimukset vieraslajien hävittämisestä ja pintamaiden käsittelystä on sisällytetty myös tulevan Joutseno-Imatra-kaksoisrataosuuden urakoiden tarjouspyyntöihin.

- Tätä ei ole aikaisemmin tehty rataurakoissa, mutta vieraslajien hävittäminen on tärkeä huomioida jo rakentamisen alkuvaiheessa. Lupiinia ei kannata hävittää rata-alueelta, jos sitä kasvaa runsaasti viereisillä kiinteistöillä, sillä se vain leviäisi sieltä takaisin. Olemme rajanneet kesällä tehdyn inventoinnin perusteella ne kohteet, joista lupiini tullaan hävittämään. Oleellista on käsitellä pintamaat niin, että lupiini oikeasti häviää eikä leviä takaisin, tai mikä pahempaa, uusille alueille, Ahlqvist toteaa.

 

Lisätietoja vieraslajeista ja niiden hävittämisestä:

Elina Ahlqvist, ympäristö- ja kiertotalousasiantuntija, Welado Oy, puh. 040 022 8134

 

Lisätietoja LUIMA-ratahankkeesta:

Tommi Rosenvall, projektipäällikkö, Väylä, puh. 029 534 3830

Kimmo Saarela, projektipäällikkö, Welado Oy, puh. 0 40 712 9434

 

Liite:

Infograafi vieraslajien hävittämisestä

 

Hankkeen nettisivut: https://www.vayla.fi/luumaki-imatra-ratahanke

Hanke Facebookissa: https://facebook.com/luumakiimatra

 

Luumäki-Imatra-ratahankkeen tavoitteena on kehittää rataosuuden palvelutasoa parantamalla välityskykyä, toimintavarmuutta ja häiriötilanteiden hallintaa. Se tähtää tavaraliikenteen toimintaedellytysten ja henkilöliikenteen palvelutason parantamiseen. Hankkeen toteuttaminen tukee myös elinkeinoelämän kilpailukyvyn ylläpitoa ja kehittämistä, sekä parantaa alueen asukkaiden ja muiden toimijoiden viihtyvyyttä vähentämällä liikenteen melua ja päästöjä.

Liitteet

Väylä vastaa valtion tieverkon, rautateiden ja vesiväylien kehittämisestä sekä kunnossapidosta. Huolehdimme myös maankäytön yhteensovittamisesta ja liikenteen palvelutasosta. Näin edistämme yhteiskunnan hyvinvointia ja elinkeinoelämän kilpailukykyä.

Tämä artikkeli on vanha. Artikkeli voi sisältää vanhentunutta tietoa ja linkit eivät mahdollisesti toimi. Julkaisumme löytyvät kootusti nykyään Doria-julkaisuarkistosta