Ratatyömaa on infrarakentajille siinä mielessä vaativampi pelikenttä, ettei junaliikennettä voi ohjata töiden ajaksi muualle. Tämä heijastuu vaativana erityispiirteenä sekä työnsuunnitteluun että turvallisuuteen. Jotta kokonaisuus on hallittavissa, tarvitaan osaavaa ja yhteistyökykyistä tiimiä, jossa ovat mukana niin tilaaja kuin myös rakentajat ja suunnittelijat.
_ Liikennekatkojen aikana tehtävien töiden vaiheistus on monilta osin lyötävä lukkoon jo suunnittelupöydällä. Sen lisäsi tarvitaan viikottaisia yhteensovituspalavereita, joissa kaikki työmaalla toimivat hiovat kokonaisuutta yhdessä niin, että kaikki tulee tehdyksi oikeaan aikaan, toteaa Seinäjoki–Oulu -radanparannushankkeen projektipäällikkö Tommi Rosenvall.
Hankkeen rakennuttajakonsulttina on koko yhdeksänvuotisen hankehistorian toiminut sekä Seinäjoen ja Kokkolan että Ylivieskan ja Oulun välillä Ramboll CM Oy, jonka projektipäällikön Pekka Saaren vastuulla on juuri yhteensovittamisen sujuvuus.
_ Keskeistä on ollut liikennekatkojen ennakkosuunnittelu – sekä ennen urakoitsijan valintaa että sen jälkeen. Urakoitsijan ollessa jo valittu viikottaisissa ratatyöpalavereissa käydään läpi tulevat työt kolmen viikon ajalta niin, että ratatyölupien yhteismäärä pysyy sallituissa rajoissa. Silti haasteita on esiintynyt, muun muassa siitä, että jokin työvaihe venyy odotettua pidemmäksi, Saari kertoo.
Esimerkiksi korjattavan raiteiston liikenteelle otto on Saaren mukaan ajoittain viivästynyt. Kokonaisaikataulu sen sijaan on pitänyt, ja vuonna 2007 työmaavaiheensa osalta käynnistynyt jättiprojekti valmistunee suunnitellusti vuoden 2017 loppuun mennessä. Kokonaiskustannukset tulevat olemaan noin 880 miljoonaa euroa. Ne voisivat olla selvästi korkeammat, jollei kriittisiä työvaiheita olisi onnistuttu hoitamaan liikennekatkojen aikana.
Sillan-, massan- ja vaihteenvaihtoja
Vaikka osa esimerkiksi ratapenkereen ja vaihteiden sekä siltojen uusimiseen tarvittavista työsuorituksista on tehtävissä nopeastikin, aivan pieniä rupeamia ei Tommi Rosenvallin mukaan kannata tehdä.
_ Työn valmistelu ja kyseisen korjattavan kohdan ennallistaminen vie yhteensä useita tunteja. Siksi kannattaa kerralla ottaa työn alle mahdollisimman iso sellainen kokonaisuus, joka on korjattavissa ja jonka päällysrakenne on ennallistettavissa sovitussa ajassa, Tommi Rosenvall toteaa.
Se, mikä on sopiva rupeama ahtaissa liikenneraoissa, riippuu työsuoritteesta. Esimerkiksi vanhan teräksisen ratasillan vaihtaminen yhdessä vuorokaudessa on mahdottomuus. Kahta vuorokautta pidempiä liikennekatkoja ei toisaalta voi sallia, jotta matkustaja- ja tavaraliikenteen jatkuvuus ei häiriinny merkittävästi. Toinen aikaa vievä työlaji Seinäjoki–Oulu -ratakorjaustyömaalla on ollut massanvaihto.
_ Etenkään niissä paikoissa, joissa pehmeikköpaksuus on lähempänä viittä metriä, kovin pitkää ratapätkää ei voi yhden katkon aikana pohjavahvistaa massat vaihtamalla, Rosenvall kertoo.
Yhteensä 335 kilometrin pituisessa peruskorjauksessa työskennellään tällä hetkellä pääosin Seinäjoen ja Oulun alueilla sekä Kokkola–Ylivieska -kaksoisraideosuudella. Koko hankkeen yhteensä 31 ratapihasta töitä on jäljellä enää muutamassa, merkittävimmin Härmän, Eskolan, Sievin ja Karhukankaan ratapihoilla. Ratapihoilla rakennustöiden ja liikenteen yhteensovittaminen on ollut niin ikään haasteellista, joskin eri syistä kuin pitkin matkaa parannetuissa ratapenkereissä.
_ Myös ratapihoilla liikennekatkot ovat tiukasti rajatut, koska kohtaamisraiteille on tarvittaessa päästävä. Tyypillinen uusimistyö ratapihoilla on koko hankkeen ajan ollut vaihteiden ja raiteiden päällysrakenteiden uusiminen. Tämäkin työ on tehtävissä alle vuorokaudessa, muttei alle puolessa vuorokaudessa. Yllätyksiä on tullut muun muassa siitä, kun uusien ja vanhojen raiteiden geometria ei täysin vastaakaan toisiaan. Sovittu liikennekatko ei kuitenkaan saisi missään tilanteessa mennä pitkäksi, Tommi Rosenvall tähdentää.
Teksti: Vesa Tompuri
Lisää hankkeesta: http://www.liikennevirasto.fi/skol