Kuvitellaan, että liikkumisrajoitteinen henkilö suunnittelee matkaa, jonka aikana hän liikkuu joko kävellen tai pyörätuolilla sekä bussilla ja junalla.
Matkan pituudesta riippumatta kaikkien eri liikkumismuotojen välisten siirtymien ja liikkumisvälineiden tulee olla esteettömiä, jotta henkilö pystyy tekemään matkan itsenäisesti. Jos yksikin osuus matkasta on esteellinen, koko matka voi olla mahdotonta toteuttaa ilman avustajaa. Jo kotiovelta lähtiessä ensimmäinen haaste on usein talvikunnossapito.
”Ei ole tavatonta, että liikkumisrajoitteinen henkilö voi Suomessa suuren osan vuotta tuntea olevansa kotinsa vanki, koska talviolosuhteet aiheuttavat paljon haasteita”, Väyläviraston esteettömyys- ja ympäristöasiantuntija Elina Wikström toteaa.
Liikenneinfrastruktuurin ja -välineiden lisäksi myös matkan suunnittelun ja matkalippujen ostamisen tulee olla esteetöntä ja onnistua itsenäisesti. Eli tarvitaan saavutettavia digitaalisia palveluita, mutta myös saavutettavia palveluita henkilöille, jotka eivät osaa tai pysty käyttämään digitaalisia laitteita.
”Esteettömyyden toteutuminen vaatii siis lukuisia eri näkökulmia ja erilaisten liikkumisen haasteiden tunnistamista, mutta helppokulkuinen ympäristö hyödyttää lopulta ihan kaikkia”, Wikström muistuttaa.
Esteettömyyttä pitää parantaa matkaketjun kaikissa vaiheissa
Kuinka sitten päästään esteettömiin matkaketjuihin, joissa kaikki tarvittavat näkökulmat on huomioitu?
Wikströmin mukaan yhteistyö on avain onnistumiseen. ”Jokainen toimija voi omalla vastuualueellaan tehdä paljon asioita esteettömyyden parantamiseksi ja rakenteellisten ratkaisujen lisäksi huolehtia esimerkiksi edellä mainitusta talvikunnossapidosta”, hän toteaa. Mutta jos naapurikiinteistöllä kulkeminen tai liikennevälineeseen nouseminen on edelleen haastavaa tai mahdotonta, ei yhden toimijan panostuksilla esteettömyyteen saavuteta täyttä hyötyä. Pahimmillaan yhden toimijan panostukset esteettömyyteen ovat turhia, jos kohteeseen saapuminen ei onnistu esteettömästi.
”Katse pitää nostaa ylös omista jaloista ja tarkastella ympäristöä lintuperspektiivistä; mistä kaikkialta kyseiselle alueelle kuljetaan ja mitkä reitit on oleellista tehdä esteettömiksi”, Wikström huomauttaa.
Rajapintojen näkeminen auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia ja ongelmakohtia, mutta lopputuloksessa hallinnollisten rajojen ei tule näkyä väylien käyttäjille. Eri toimijoiden välisellä yhteistyöllä voidaan myös jakaa rajallisia resursseja ja välttää päällekkäistä työtä.
Palvelut paranevat, kun kaikkia kuullaan
Digikehityksellä voidaan tehdä huimia parannuksia palveluiden saavutettavuuteen ja edistää tasavertaisia mahdollisuuksia matkustamiseen, mutta kaiken takana on kuitenkin (vielä) ihminen. Ihmiset eli tässä tapauksessa eri toimijoiden edustajat, asiantuntijat ja päättäjät, sekä käyttäjäryhmien edustajat, järjestöt ja kansalaiset, pitää tuoda yhteen, jotta matkaketjujen ongelmakohdat saadaan näkyviksi ja kirjaimellisesti esteet poistettua toimijoiden hallinnollisilta rajoilta.
Myöskään pelkkä kiinteistönomistajien, infranhaltijoiden ja liikennöitsijöiden välinen dialogi ei riitä; käyttäjänäkökulman kuunteleminen on oleellista, jotta lopputulos on arjessa toimiva.
”On jokaisen yksilön, mutta yhtä lailla yhteiskunnan etu, että kaikki voivat tehdä haluamansa matkat itsenäisesti ja turvallisesti. Yhteistyöllä painavimmatkin ovet avautuvat meille kaikille”, Wikström kiteyttää.
Viime viikolla esteettömyyttä edistettiin VR:n isännöimässä esteettömyysfoorumissa Tampereella. Kuvassa vasemmalta VR:n, HSL:n, LVM:n, Tampereen kaupungin, Nyssen ja Suomen Kuurosokeat ry:n edustajat paneelikeskustelussa.
Tutustu myös viime vuonna julkaistuun liikenteen esteettömyysvisioon, jossa määritellään millaista kehitystä liikennejärjestelmän esteettömyydessä ja saavutettavuudessa tavoitellaan koko Suomessa.