Vaikka markkinaehtoista liikennettä ei jatkossa ole mahdollista tukea, säilyy pääosa julkishallinnon maaseutuliikenteeseen kohdistamasta rahoituksesta ennallaan ja edullisten lipputuotteiden toteuttamisessa on useita vaihtoehtoja. Lippujärjestelmien yhteiskäyttöisyys saavutetaan parhaiten ottamalla kaupunkiseutujen lippu- ja maksujärjestelmä käyttöön myös maaseudun liikenteessä, kun toimivaltainen viranomainen järjestää liikenteen ja lippuyhteistyölle on tarve.
Julkishallinnon nykyisin tukemat matkustamisen muodot ovat mahdollisia myös markkinaehtoisessa liikenteessä
Matkakustannusten korvauksia maksetaan maaseudulla runsaasti lakisääteisille henkilökuljetuksille. Erityislainsäädännön mukaisia matkoja voitaisiin keskittää nykyistä enemmän maaseudun joukkoliikenteeseen paremmalla ja kokonaisvaltaisemmalla liikennesuunnittelulla sekä lippujärjestelmien yhteensovittelulla. Tällöin erilliskuljetusten määrä vähenisi, joukkoliikenteeseen saataisiin lisää matkustajia ja matkakustannusten erittäin voimakasta kasvua voitaisiin hillitä.
Maaseutua palvelevan linja-autoliikenteen tulonmuodostuksesta yli puolet koostuu julkishallinnon rahoituksesta. Lakiin perustuvien tukien ja täydentävien liikenteen ostojen osuus maaseutuliikenteen julkisesta rahoituksesta on yli 90 %. Markkinaehtoisessa maaseudun linja-autoliikenteessä laillisia, asiakkaalle kohdennettavia tuki- ja korvausmuotoja ovat esimerkiksi kuntien opetustoimelle kuuluvat kuljetukset, sosiaali- ja terveystoimen matkakustannusten korvaukset, Kelan korvaamat koulumatkatuet sekä työmatkakulujen verovähennysoikeus ja työsuhdematkalippu.
Toimivaltainen viranomainen ei saa maksaa tukea eikä asettaa velvoitteita markkinaehtoisen liikenteen lippujen hinnoittelulle. Markkinaehtoista liikennettä arvioidaan syntyvän kaukoliikenteeseen ja erityisesti suurempien asutuskeskittymien väliseen liikenteeseen, joka toimii nykyisinkin pääosin ilman julkista tukea.
Maaseutuliikenteen edulliset liput voidaan toteuttaa eri keinoin
Mikäli alueen viranomaisen tukemalle lipputuotteelle nähdään tarve, voidaan se toteuttaa seuraavin keinoin:
1. Viranomainen järjestää PSA-liikenteenä kattavan palvelun
2. Palveluja täydennetään viranomaisten yhteistyönä.
- Eri viranomaisten käyttöoikeussopimusliikenne sovitetaan yhteen
- Peruskunnan henkilökuljetushankinnat sovitetaan yhteen avoimen joukkoliikenteen hankintojen kanssa
- Sama vuoro toisaalla PSA-liikenteenä ja toisaalla markkinaehtoisena
Lisäksi joissain tapauksissa on mahdollista sopia markkinaehtoisen liikenteen hyödyntämisestä viranomaisen lipulla. Keinoina ovat tällöin:
3. Tuetun lipun asiakashinnan välittäminen viranomaisen päättämillä reiteillä ja ajankohtina
4. Ns. de minimis – avustus välivaiheen ratkaisuna
Lippujärjestelmien yhteiskäyttöisyyden toteuttamisessa ja palvelutason säilyttämisessä tarvitaan yhteistyötä
Viranomaisten on seurattava yhteistyössä pitkien kaupunkiseutujen välisten vuorojen järjestämistapaa. Lisäksi on seurattava alueita yhdistävän runkoverkon peruspalvelutason säilymistä. Osa siirtymäajan sopimuksilla olleesta pitkämatkaisesta, usean kunnan alueella ensisijaisesti paikallista matkustamista palvelleesta liikenteestä korvautunee jatkossa vuoroilla, jotka ovat lyhyitä, paikallisia ja viranomaisen järjestämiä. Vaihtoehtoisesti viranomaiset voivat hankkia pitkiä vuoroja yhteishankintoina.
Matkustajan kannalta olisi selkeää, että kaupunkiseudulla ja kaupunkiseudun ulkopuolella olisi mahdollisimman samankaltainen lippu- ja maksujärjestelmä. Yritykset voivat järjestää omat lippu- ja maksujärjestelmänsä muiden järjestelmien kanssa yhteensopiviksi tai markkinaehtoiselle liikenteelle voidaan tarjota mahdollisuuksia käyttää viranomaisten maksujärjestelmiä. Yritykset eivät kuitenkaan saa sopia hinnoista keskenään. Markkinaehtoisessa liikenteessä on todennäköisesti jatkossakin tarjolla yritysten omia lipputuotteita, jotka mahdollistavat matkustajille edulliset matkat. Kilpailun myötä yritysten omia edullisia lippuja on jo nyt ilmaantunut markkinoille.