Hyppää sisältöön

Ajankohtaista

null Tampere–Jyväskylä-suunnitteluhankkeessa kartoitettiin kesän aikana kasvillisuutta ja uhanalaisia lajeja

Tampere–Jyväskylä-suunnitteluhankkeessa kartoitettiin kesän aikana kasvillisuutta ja uhanalaisia lajeja

Julkaistu 20.10.2023

Luontoselvityksiä suunnittelun lähtötiedoksi

Luontoselvityksiä tehtiin kesän 2023 aikana Saakoski-Lahdenvuori ja Keljo-Jyväskylä, rataosuuksilla sekä Korpilahdella, joiden lähialueet selvitettiin radan molemmin puolin noin 100 metrin leveydeltä. Ympäristöselvitysten avulla saadaan tärkeää tietoa suunnittelualueiden ympäristön nykytilasta, lajistosta ja ympäristöarvoista suunnittelun lähtötiedoiksi ja ympäristönäkökohtien huomioon ottamiseksi. Tutkimusten lähtötietoina käytettiin aiemmin lähialueille tehtyjä luontoselvityksiä. Lisäksi selvityskohteiksi valittiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun sekä lähtötietoaineistojen perusteella potentiaalisesti huomioitavia luontoarvoja käsittäviä kohteita. 

Rataosuuksien tarkasteltu ympäristö on pitkälti asuttua seutua, kaupunkiympäristöineen ja maa- ja metsätalouskäytössä olevine alueineen. Ali virtaa muutamia luonnontilaisia puroja, ojia ja pieniä jokia esimerkiksi Kankaanoja, Korpijoki ja Korkeakoski. Lähellä sijaitsevat Jyväsjärven Korkeakoskenlahti ja Lahdenvuoren kupeessa pieni kaivettu lampi.

Eläimistö koostuu pääosin seudulle tyypillisistä nisäkkäistä ja muista lajeista, jotka ovat sopeutuneet elämään ihmisen voimakkaasti muokkaamilla alueilla sekä kaupunkiympäristössä tai niiden liepeillä.  

 

Lähteikköjä, lehtoja ja vieraslajeja

Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys tehtiin kesäkuun alussa. Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa suunnittelukohteiden ja niiden lähialueiden luonnon yleispiirteet ja luonnonarvojen kannalta huomioitavat kohteet. Erityistä huomiota kiinnitettiin muun muassa suojeltuihin vesiluontotyyppeihin, monimuotoisuuden kannalta tärkeisiin elinympäristöihin ja suojeltuihin sekä uhanalaisiin luontotyyppeihin ja -lajeihin. Samalla tarkasteltiin haitallisten vieraslajien esiintyminen kohteilla. 

Maastoselvityksissä havaitut uhanalaiset tai silmälläpidettävät luontotyypit sijoittuivat rata-alueen ulkopuolella pääosin luonnontilaisten purojen lähiympäristöihin, vanhoihin metsälaikkuihin ja ojittamattomalle suoalueelle. Havaittuja uhanalaisia luontotyyppejä olivat muun muassa soista kangaskorpi ja isovarpuräme sekä metsistä erilaiset lehtoalueet ja karukkokankaat. Korpilahti ja Saakoski-Lahdenvuori osuuksilla havaittiin lisäksi suojeltuja vesiluontotyyppejä, kuten lähteikköjä ja noroja. 

Suojeltuja luontotyyppejä selvitysalueilla ei sijaitse, eikä kesän 2023 maastoselvityksissä alueelta havaittu uusia, suojelullisesti huomionarvoisia kasvi- tai sienilajiesiintymiä.

Haitallisia vieraslajeja löydettiin kaikilta kolmelta selvitysalueelta. Vieraslajit uhkaavat luonnon monimuotoisuutta ja niitä koskevat lakisääteiset velvoitteet kuten kielto ympäristöön päästämisestä, maahantuonnista ja kasvatuksesta. Vieraslajeista selvityksessä havaittiin muun muassa komealupiinia, jättipalsamia sekä puutarhakarkulaisia, japanintatarta ja rusokuusamaa.

Kaatuneita puita vihreässä metsässä.
Rehevää lehtoa selvitysalueella. © Terhi Alsila

 

Paikkauskolliset liito-oravat

Liito-orava on uhanalainen laji, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulailla kielletty. Liito-orava reviirien ympäristössä, joka uroksilla voi olla useita kymmeniä hehtaareja, on myös tärkeää huomioida niiden kannalta tarpeellisten liikkumisyhteyksien säilyttäminen.

Hämärä ja yöaikaan liikkuvan liito-oravan luontaisia elinympäristöjä ovat vanhat kuusivaltaiset sekametsät, joista löytyy kolopuita pesäpaikoiksi sekä lehtipuita ravinnoksi. Pesät voivat sijaita koloissa tai vanhoissa risupesissä mutta myös pöntössä tai rakennuksissa. Vuoden aikana käytössä voi olla useita eri pesäpaikkoja. Aikuiset liito-oravat ovat paikkauskollisia, mutta poikaset siirtyvät syntymävuotensa loppukesällä uusille alueille

Liito-oravaselvitys tehtiin toukokuun alussa, jolloin kasvillisuus ei vielä haitannut tehtävää selvitystyötä. Elinpiirien sijaintia ja reviirien välisiä kulkuyhteyksiä selvitettiin etsimällä liito-oravan papanoita mahdollisten pesimä-, oleskelu- ja ruokailupuiden alta. Selvityksissä kartoitettiin aiemmin tunnistettujen elinpiirien nykytila muun muassa Keljo – Jvväskylä välillä sekä Korpilahdella. Lisäksi tarkastettiin lähtötietojen pohjalta valikoituneet alueet sekä maastossa havaitut, liito-oravan elinympäristöksi soveltuvat kohteet ja pesäpaikat. 

Selvitysalueilta löydettiin asuttuna yksi, jo aiemmin tunnistettu liito-oravan elinpiiri Keljo–Jyväskylä väliltä. Muilta elinpiireiltä ei liito-orava havaintoja tehty. Ne saattavat silti edelleen soveltua lajille mutta olla tilapäisesti asumattomia. Elinpiirit sijoittuvat pääosin ennestään rakennetulle alueelle rata-alueen ulkopuolelle, eikä niihin kohdistu mahdollisista rakennustöistä aiheutuvia muutoksia. 

 

Pienvesistöjen äärellä viihtyvät viitasammakot ja kirjojokikorennot

Viitasammakko on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi lajiksi mutta laji on rauhoitettu EU:n luontodirektiivin liitteen nojalla. Viitasammakko muistuttaa ulkonäöltään paljon sammakkoa, mutta täysikasvuisena se on kuitenkin yleensä sammakkoa hiukan pienempi. Urosten väritys muuttuu kutuaikaan osittain tai kokonaan siniseksi. Varmin tapa erottaa lajit toisistaan on kutuaikainen ääntely, joka viitasammakolla on pulputtavaa eroten selvästi sammakon matalasta kurnuttavasta kutuäänestä tai rupikonnan korkeammasta kurnutuksesta.

Viitasammakon elinympäristöjä ovat suot, vesistöjen rannat ja erilaiset pienvedet, kuten lammikot ja ojat, joissa se paikkauskollisena voi viettää kesän muutaman neliömetrin alueella palaten paikalle myös seuraavan kesänä.

Viitasammakkoa ei ole havaittu selvitysalueiden ympäristössä aiempina vuosina. Selvitysalueeksi valikoitui Jyväsjärven eteläosan Korkeakoskenlahden pohjukka, joka sijaitsee noin 85 metrin etäisyydellä radasta. Viitasammakko selvitys toteutettiin toukokuun alkupuolella, illasta kello 20:00 – 00:00 välisenä aikana, jolloin viitasammakko on kutuaikana aktiivisimmillaan, ja myös parhaiten havaittavissa. Kartoituksen aikana koiraiden lukumäärää arvioidaan yksittäisten äänien perusteella sekä mahdollisuuksien mukaan laskemalla yksilömääriä etäämmältä optiikan avulla. Samalla arvioidaan elinympäristöjen soveltuvuutta viitasammakoille ja havainnoidaan ja lasketaan mahdollisesti löytyneet kuturyppäät. Selvityksessä alueella ei tehty havaintoa viitasammakosta tai niiden kudusta, joten Korkeakoskenlahden ei todettu olevan viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

Sen sijaan Korkeakoskelta tavattiin kesän luontoselvityksissä rauhoitettu kirjojokikorento, joka on suurin ja värikkäin Suomen kolmesta jokikorentolajista.

Sininen sammakko vedessä.
Viitasammakkoa ei tavattu selvitysalueella. Kutuaikaan viitasammakko uroksen tunnistaa ääntelystä ja sinertävästä väristä. © Terhi Alsila

 

Pesimälinnustoselvitykset tehdään aamuyöstä

Pesimälinnustoselvityksen tarkoituksena oli saada yleiskuva suunnittelualueen linnustosta, erityisesti uhanalaisten ja suojelullisesti huomionarvoisten lintulajien osalta sekä tunnistaa mahdolliset linnustolle arvokkaat alueet.

Maastoselvitykset keskitettiin rata-alueiden lähiympäristöihin, jotka arvioitiin lähtötietojen perusteella linnustolle keskeisimmiksi, ja joille arvioitiin voivan aiheutua linnustovaikutuksia. Kohteiden pesimälinnustoa selvitettiin kahdella laskentakierroksella. Maastokartoitukset tehtiin kahtena erillisenä kartoituskertana toukokuussa ja kesäkuussa, ja havainnointiaamuja oli yhteensä neljä.

Kartoitukset tehtiin otollisessa aurinkoisessa ja tyynessä säässä aamuyöllä ja aamulla ennen kello 10:00, jolloin linnut laulavat aktiivisesti ja ovat helpoiten havaittavissa. Erityistä huomiota kiinnitettiin alueen vähiin varttuneisiin metsiin, suoalueisiin sekä radan ali ja sen välittömässä tuntumassa sijaitseviin virtavesien ympäristöihin. Luonnontilansa menettäneet kohteet kartoitettiin väljemmällä tarkkuudella. 

Selvityksen tuloksena tunnistettiin ja merkittiin kartalle mahdolliset linnustolle arvokkaat kohteet sekä merkitykselliset lajihavainnot. Suunnittelualueilla tai sen lähistöllä havaittiin 48 lintulajia, joiden tulkittiin joko pesivän alueella tai joiden reviiriin suunnittelualue kuuluu. Havaituista lajeista 11 on suojelullisesti huomionarvoisia, kuten idänuunilintu, hömötiainen, hiirihaukka ja pyy. Hankealueilta linnuston kannalta potentiaalisimpina kohteina erottuivat purojen ja jokien varsilla säilyneet vanhemmat luonnontilaiset metsäalueet. Pesimälinnusto koostui pääasiassa tyypillisistä metsän yleislajeista ja ihmisvaikutteisiin ympäristöihin sopeutuneista lajeista. Petolinnuista tavattiin vain varpus- ja hiirihaukka. Suomen lajitietokeskuksen tiedot rengastetuista päiväpetolinnuista ja pöllöistä kertovat seudulla pesineen myös muutamia pöllölajeja ja tuulihaukka viimeisen kymmenen vuoden aikana.