Hyppää sisältöön

Väylänpidon vaikutusten arviointi ja onnistumisen mittarit

Väylänpidon onnistumista seurataan tunnusluvuilla, jotka liittyvät väyläverkon palvelukykyyn ja laatuun, matka- ja kuljetusketjujen toimivuuteen, väylien kuntoon sekä liikenneturvallisuuteen. Olemassa olevan väyläverkon laajuus ja saavutettavuus turvataan päivittäisellä kunnossapidolla ja liikenteen palveluilla sekä kriittisten kohteiden korjauksilla.

Perussuunnitelman 2023–2026 vaikutusten arviointi

Perussuunnitelman 2023–2026 vaikutukset on kuvattu Liikenne 12 -suunnitelman tavoitteiden alle ryhmiteltynä, jolloin nähdään, kuinka suunnitelma toteuttaa Liikenne 12 -suunnitelman kolmea samanarvoista tavoitekokonaisuutta (saavutettavuus, kestävyys, tehokkuus). Suunnitelman vaikutuksia on peilattu myös Väyläviraston tulossopimuksen tunnuslukuihin (palvelukyky ja laatu, matka- ja kuljetusketjujen toimivuus, väylien kunto, liikenneturvallisuus ja toiminnallinen tehokkuus). 

Suunnitelman vaikutuksia on verrattu ”business-as-usual” (BAU) -tilanteeseen (VE0), jossa rahanjako noudattaa vuoden 2022 rahanjakoa, ja lisäksi on tarkasteltu vaikutuksia verrattuna nykytilaan.

Perussuunnitelman vaihtoehto VE1 mukainen pienenevä perusväylänpidon rahoitustaso (-10 % vuoden 2022 rahoitustasoon verrattuna) ei anna mahdollisuuksia toteuttaa kaikkia Liikenne 12 -suunnitelman tavoitteita. Lisäksi Liikenne 12 -suunnitelman valmistumisen jälkeen alkanut väylien kunnossapidon ja rakentamisen kustannustason merkittävä nousu (ostovoiman heikkeneminen) vaikeuttaa tavoitteisiin pääsemistä. 

Tienpito

Teiden osalta matkojen ja kuljetusten palvelutaso heikkenee hieman nykyisestä perussuunnitelman rahoituksella. Koko maantieverkolla pystytään turvaamaan päivittäinen liikkuminen hoidon keinoin. Maanteiden korjaustoimenpiteet priorisoidaan päätieverkolle, joten korjauksilla varmistetaan päätiestön kunto ja siten palvelutaso suurimmalle osalle liikenteestä. Muun kuin päätiestön kunto, ja siten myös palvelutaso, heikkenee, ja liikenne huonokuntoisella alemmalla tieverkolla tulee kasvamaan jatkossa. Parantamisrahoituksen vähäisyys heikentää saavutettavuutta ja erityisesti kuljetusten palvelutasoa nykytilaan verrattuna ja sitä kautta alueiden kehitysedellytyksiä vertailuvaihtoehtoakin enemmän.

Ihmisten liikkumisen mahdollisuudet heikkenevät nykytilasta perussuunnitelman rahoituksella vertailuvaihtoehtoa enemmän alemman tieverkon sekä kävely- ja pyöräilyverkon kunnon heikkenemisen vuoksi. Sorateiden hoidon taso heikkenee vertailuvaihtoehtoakin enemmän, mikä heikentää ilman laatua paikallisesti. Erityisesti muiden teiden, mutta myös kävely- ja pyöräilyteiden sekä siltojen ja taitorakenteiden osalta kunto huononee ja korjausvelka kasvaa nykytilaan verrattuna. Varusteiden ja laitteiden korjaustoimenpiteitä ei perussuunnitelman rahoituksella pystytä tekemään, mikä kasvattaa korjausvelkaa vertailuvaihtoehtoakin enemmän.

Parantamisrahoituksella ei pystytä tekemään ilmastonmuutoksen hillintää edistäviä toimenpiteitä. Kuten vertailuvaihtoehdossakin, myös perussuunnitelman rahoituksella muiden teiden kunnon aleneminen heikentää mahdollisuuksia sopeutua ilmastonmuutokseen. Muiden teiden sekä kävely- ja pyöräilyteiden kunnon aleneminen heikentää liikenneturvallisuutta näiltä osin. Osa vähäisistä parantamishankkeista on nimenomaan turvallisuushankkeita, mikä jonkin verran parantaa turvallisuutta nykytilaan verrattuna. Liikenneturvallisuus paranee kuitenkin vähemmän kuin vertailuvaihtoehdossa.
 

Radanpito

Matkojen ja kuljetusten palvelutaso heikkenee ratojen osalta hieman nykyisestä perussuunnitelman rahoituksella, muutos vertailuvaihtoehtoon verrattuna on pieni. Ratojen hoito priorisoidaan, joten hoidon toimenpiteillä pystytään ylläpitämään saavutettavuutta. Rataverkolla pienentyvä korjausrahoitus näkyy saavutettavuuden ja palvelutason heikentymisenä erityisesti muilla kuin pääväylillä, joilla perussuunnitelman rahoitustaso heikentää saavutettavuutta ja palvelutasoa vertailuvaihtoehtoakin enemmän. Pääväylien korjaukset kuitenkin priorisoidaan.

Hoidon vaikutukset liikkumisen mahdollisuuksiin näkyvät lähinnä asemilla. Perussuunnitelman rahoituksella matkojen palvelutason heikkeneminen nykyisestä heikentää ihmisten tasavertaisuutta ja liikkumisen mahdollisuuksia, mutta muutokset eivät ole suuria verrattuna vertailuvaihtoehtoon. Muut vaikutukset kestävyyteen ovat samat kuin vertailuvaihtoehdolla. Perussuunnitelman rahoituksella ratojen korjausvelka kasvaa vertailuvaihtoehtoakin enemmän. Kuten nykyisinkin, hoidolla voidaan pidentää rakenteiden elinkaarta jonkin verran.

Ilmastonmuutosta hillitseviin toimenpiteisiin ei kyetä nykytilaa enempää. Vertailuvaihtoehtoakin pienemmällä perussuunnitelman rahoituksella korjaus- ja parantamistoimenpiteet vähenevät entisestään, eivätkä ne vaikuta kulku- tai kuljetusmuotojakaumiin ja siten hillitse ilmastonmuutosta. Ratojen kuivatusrakenteiden korjausvelka kasvaa, mikä heikentää ilmastonmuutokseen sopeutumista. Perussuunnitelman parantamisrahoitus vähentää vertailuvaihtoehtoa enemmän mahdollisuuksia parantaa liikenneturvallisuutta nykyisestä. Rahoitusta käytetään kuitenkin jonkin verran tasoristeysturvallisuuden parantamiseen, joten turvallisuus paranee näiltä osin – odotettavissa on, että valtion rataverkolla olevien tasoristeysten onnettomuusriski pienenee jatkossakin. Turvallisuusriskejä hallitaan usein mm. nopeusrajoituksin. Pienenevällä rahoitustasolla on todennäköistä, että tilapäisten nopeusrajoituskohteiden määrä kasvaa jatkossa.

Vesiväylänpito

Vesiväylien osalta perussuunnitelman rahoitus, samoin kuin vertailuvaihtoehdon rahoituskin, riittää lyhyellä aikavälillä turvaamaan matkojen ja kuljetusten nykyisen palvelutason. Vesiväylillä keskeistä on talvimerenkulun palvelutason turvaaminen.

Kestävyyden osalta tilanne ei perussuunnitelman tai vertailuvaihtoehdon rahoitustasoilla juurikaan muutu nykytilanteeseen verrattuna. 

Ilmastonmuutosta hillitseviin toimenpiteisiin ei vesiväylänpidossa kyetä perussuunnitelman rahoituksella, esimerkiksi uusia käyttövoimia ei pystytä ottamaan käyttöön. Perussuunnitelman rahoituksen mukaisella vesiväylien hoidolla ja kauppamerenkulun väylillä tehtävillä korjauksilla parannetaan liikenneturvallisuutta vertailuvaihtoehtoa enemmän. 
 

Kestävyys

Vesiväylänpito edistää kestävää kuljettamista, ja sen eri tehtäväalueilla (hoito ja käyttö, korjaukset, liikenteenohjaus, pienet parantamishankkeet) on myönteinen vaikutus liikennejärjestelmän ilmastovaikutuksiin sekä vesiin kohdistuvien riskien vähentämiseen.
Väylien hoidolla ja käytöllä myös muiden kuin kauppamerenkulun väylien osalta turvataan myös sosiaalista kestävyyttä.

Tehokkuus

Suunnitelman mukaiset jäänmurto, väylien hoito ja kanavien käyttö, kauppamerenkulun väylien korjaukset ja pienet parantamishankkeet tukevat nykyisen liikenneverkon hyödyntämistä ja luovat taloudellisen kasvun edellytyksiä.

Vesiväylien korjausvelka (kunnossapidon jälkeenjäämä) pyritään pitämään suunnitelmakaudella nykytasolla.

Tehokkaan liikenteen ohjauksen ja digitalisaation mahdollisuuksia hyödynnetään (mm. kaukohallittavien turvalaitteiden lisääminen).

Energian hintojen tai muun kustannustason nousu suunnitelmakaudella vähentää mahdollisuuksia toteuttaa pieniä parantamishankkeita tai edistää liikenteenohjauksen digitalisaatiota (jäänmurto, väylien hoito ja käyttö sekä kriittisten kohteiden korjaukset priorisoidaan).

Merkittävä muutos nykytilaan on varautuminen talvimerenkulun palveluiden (jäänmurron) kustannusten nousuun suunnitelmakauden lopulta v. 2025 alkaen (nykyisten sopimusten päättyminen sekä jäänmurtokapasiteetin ylläpidon ja uudistamisen kustannukset).

Perusväylänpidon tavoitteet ja väylien palvelutaso

Perusväylänpidon suunnittelu pohjautuu sekä väylien kunnon että asiakkaiden tarpeiden tuntemiseen. Tarpeiden kokonaisuutta käsitellään liikenneverkon strategisessa tilannekuvassa.

Lue lisää asiakastarpeiden tuntemisesta
Liikenneverkon strateginen tilannekuva (Traficom)
Väylänpidon toimintalinjat ja tekniset ohjeet

Miten väylien hoidon ja korjauksen rahoitusta priorisoidaan?

Hoitoa ja korjaustoimenpiteitä priorisoidaan seuraavilla periaatteilla:

  • Koko verkon päivittäinen liikennöitävyys varmistetaan. Tämä tarkoittaa koko väyläverkon päivittäistä kunnossapitoa (hoitoa) ja liikenteenohjauksen peruspalvelua. Näihin kuuluvat myös talvimerenkulun palvelut (jäämurto) ja maantielauttaliikenne.
  • Rahoituksen puitteissa priorisoidaan elinkeinoelämälle tärkeiden ja liikenteellisesti merkittävien väylien korjaukset.
  • Vilkkaiden väylien kunnon säilyttämiseksi ja kriittisten kohteiden korjaamiseksi rahoitus tälle verkon osalle priorisoidaan. Muun verkon palvelutasosta tingitään tarvittaessa.
  • Väyläverkon hoidon kustannukset ja osa ylläpitourakoiden kustannuksista on sidottu indeksiin, tämä rahoitus on myös priorisoitava
  • Kriittiset korvausinvestoinnit toteutetaan koko verkolla turvallisuuden ja liikennöitävyyden varmistamiseksi.
  • Asiakasvaikutukset priorisoidaan lyhyellä tähtäimellä korkeammalle kuin väyläomaisuuden säilyminen. Myös tämä tarkoittaa rahoituksen priorisointia liikennemäärien mukaisesti vilkkaille verkon osille.
  • Varmistetaan varautumisen tarpeet
  • Digitalisaation tuomat mahdollisuudet väylänpidon ja liikenteen tehostamisessa hyödynnetään ja niitä kehitetään.
  • Kaikissa toimenpiteissä pyritään huomioimaan ilmastonmuutoksen hillitseminen.

Parantamishankkeita priorisoidaan seuraavilla periaatteilla

Perusväylänpidon parantamishankkeiden ohjelmoinnissa tukeudutaan Liikenne12-suunnitelman mukaisiin painopisteisiin:

  • tieverkolla välttämättömät alueelliset elinkeinoelämän kohteet, liikenneturvallisuuskohteet, kävelyn ja pyöräilyn edistäminen ja liityntäpysäköinti
  • rataverkolla tasoristeysturvallisuuden parantaminen sekä asemanseutujen ja ratapihojen parantaminen ml. raakapuunkuormauspaikat.

Vesiväylillä priorisoidaan kauppamerenkulun väylien kuljetusvarmuutta ja väylien liikennöitävyyttä parantavia hankkeita.

Erillisrahoitetut kohteet toteutetaan eduskunnan päätösten tai ministeriön ohjauskirjeiden mukaisesti. Kaikissa toimenpiteissä pyritään huomioimaan ilmastonmuutoksen hillitseminen.