Hyppää sisältöön

Yhteystiedot

Toimialajohtaja, toiminnanohjaus

Mirja Noukka

Osastonjohtaja, strategia ja toiminnansuunnittelu

Ari-Pekka Manninen

Johtava asiantuntija, väyläomaisuuden hallinta

Vesa Männistö

Väylänpidon vaikutusten arviointi ja onnistumisen mittarit

Väylänpidon onnistumista seurataan tunnusluvuilla, jotka liittyvät väyläverkon palvelukykyyn ja laatuun, matka- ja kuljetusketjujen toimivuuteen, väylien kuntoon sekä liikenneturvallisuuteen. Olemassa olevan väyläverkon laajuus ja saavutettavuus turvataan päivittäisellä kunnossapidolla ja liikenteen palveluilla sekä kriittisten kohteiden korjauksilla.

Tienpito

Saavutettavuus

Laajan tieverkon ja tienpidon merkitys on keskeinen sekä alueiden kansainvälisessä, alueiden välisessä että alueiden sisäisessä saavutettavuudessa.

Olemassa olevan tieverkon laajuus ja saavutettavuus turvataan päivittäisellä kunnossapidolla ja liikenteen palveluilla sekä kriittisten kohteiden korjauksilla.

Tiestön talvihoidon v. 2018 uudistetut linjaukset astuvat voimaan urakoissa v. 2023 mennessä. Alempiluokkaisilla ja keskivilkkailla teillä liukkaudentorjunnan laatuvaatimuksia on uusien linjausten myötä kiristetty. Kävelyn ja pyöräilyn väylien laatukäytäviä laajennetaan. Talvihoidon muutokset näkyvät hieman parantuneena matkojen ja kuljetusten palvelutasona.

Vilkasliikenteisten teiden palvelutaso ja toimintavarmuus säilyvät nykyisellään hyvänä. Huonokuntoisten vilkasliikenteisten teiden määrä ei kasva.

Keskivilkkaan ja vähäliikenteisen tieverkon kunto heikkenee lähivuosina. Kyse on rahan niukkuudesta mutta myös siitä, että minimitavoitteen (koko verkon laajuinen saavutettavuus) jälkeen on tehokkainta ja kestävintä priorisoida resurssit sinne, missä ne vaikuttavat suuriin käyttäjämääriin. Erityisesti vähäliikenteisen tieverkon palvelutaso ja toimintavarmuus eivät vastaa kaikin osin asiakkaiden odotuksia. Kunnon heikkeneminen vaikuttaa mm. nopeustasoon ja nostaa ajokustannuksia.

Seutu- ja yhdystieverkolla on hieman alle 400 painorajoitettua siltaa. Muutamaa yksittäistä siltaa lukuun ottamatta nykyiset painorajoitukset eivät aiheuta merkittävää haittaa liikenteelle.

Saavutettavuuden näkökulmasta parantamishankkeilla saadaan hyötyjä elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin, maankäytön kehittymiseen, liikenneturvallisuuteen sekä saavutettavuuteen kävellen ja pyöräillen. Perusväylänpidon parantamishankkeiden positiiviset vaikutukset ovat paikallisesti ja alueellisesti merkittäviä.

Parantamishankkeita ei kuitenkaan pystytä toteuttamaan odotuksia vastaavasti. Lisäodotuksia kohdistuu saavutettavuuden osalta mm. elinkeinoelämän ja maankäytön muutoksista johtuviin investointitarpeisiin, liikenneturvallisuuden parantamiseen sekä kävelyn ja pyöräilyn infran rakentamiseen.

Tienpidon eri toimenpiteillä (hoito, korjaukset, liikenteenohjaus, pienet parantamishankkeet) on keskeinen merkitys myös tieliikenteen turvallisuuden näkökulmasta. Paikallisia parantamishankkeita lukuun ottamatta liikenneturvallisuus ei kuitenkaan merkittävästi parane perusväylänpidon toimin.

Perusväylänpidon vaikutukset kytkeytyvät vahvasti käytettävissä olevaan rahoitukseen. Vuoden 2025 rahoitustaso on Liikenne12- suunnitelman mukaista rahoitustasoa matalampi. Matalammalla rahoitustasolla joudutaan vähentämään verkon korjausta ja parantamista verrattuna Liikenne12-suunnitelmassa arvioituun.

Kestävyys

Perusväylänpidon toimenpiteillä (hoito, korjaukset, liikenteenohjaus) on liikennejärjestelmän kestävyyttä turvaava ja säilyttävä vaikutus.

Pienillä parantamishankkeilla (esim. uusien kävelyn ja pyöräilyn väylien rakentaminen, liityntäpysäköinti, pyöräpysäköinti) edistetään kestävää liikkumista ja sosiaalista kestävyyttä.

Lisäodotuksia kohdistuu kestävyyden näkökulmasta mm. ympäristöhaittojen torjuntaan (pohjavedensuojaukset sekä melun ja vieraslajien torjunta).

Maantielauttaliikenteen sähköistyminen ja työkoneiden energiavaatimusten kiristyminen vähentävät pakokaasu- ja melupäästöjä, ja edistävät jossain määrin ekologista ja taloudellista kestävyyttä.

Tehokkuus

Suunnitelman mukaiset tiestön hoito, korjaukset, liikenteenohjaus ja pienet parantamishankkeet tukevat nykyisen liikenneverkon hyödyntämistä ja luovat taloudellisen kasvun edellytyksiä.

Väyläomaisuudesta ei kaikin osin pystytä huolehtimaan elinkaaritehokkaasti. Esimerkiksi keskivilkkaalla ja vähäliikenteisellä päällystetyllä tiestöllä päällysteitä joudutaan paikkaamaan myös siellä, missä elinkaaritehokkaaksi toimenpiteeksi on arvioitu tien rakenteen kunnostus ja uudelleen päällystäminen.

Tehokkaan liikenteen ohjauksen ja digitalisaation mahdollisuuksia hyödynnetään sekä liikenteenohjausjärjestelmiä uusimalla että väylien kunnon hallinnan digitalisaatiota kehittämällä. Käytettävissä oleva rahoitus ei kuitenkaan mahdollista kaikkea pitkällä aikavälillä hyödyllistä toiminnan laajentamista ja tehostamista liikenteenohjauksessa.

Energian hintojen tai muun kustannustason nousu suunnitelmakaudella vähentää mahdollisuuksia hillitä tiestön korjausvelan kasvua, toteuttaa pieniä parantamishankkeita tai edistää liikenteenohjauksen digitalisaatiota (tiestön hoito, kriittisten kohteiden korjaukset ja liikenteenohjauksen peruspalvelut ja maantielauttaliikenne priorisoidaan).

Radanpito

Saavutettavuus

Ratojen hoidolla, korjauksella ja liikenteenohjauksella säilytetään ja turvataan sekä alueiden kansainvälistä, alueiden välistä että alueiden sisäistä saavutettavuutta.

Olemassa olevan rataverkon laajuus pääosin säilytetään.

Palvelutasoa palauttavien korjaushankkeiden positiiviset vaikutukset ovat alueellisesti merkittäviä.

Rataverkolla huomattava peruskorjaustarpeiden kasvu kohdistuu myös pääväylille rataverkon ikääntymisessä johtuen, eikä peruskorjaustarpeisiin pystytä täysin vastaamaan. Mm. ratarakenteiden, varusteiden ja laitteiden korjauksia ja uusimisia joudutaan lykkäämään, mikä aiheuttaa tilapäisiä nopeusrajoituksia, liikenteen täsmällisyyttä heikentäviä vikoja ja äkillisiä liikenteen häiriöitä - palvelutaso ja toimintavarmuus kärsivät.

Rataverkon korjauskohteet ovat huomattavan kalliita. Yksittäisenkin korjaushankkeen kustannukset voivat olla kymmeniä tai jopa satoja miljoonia euroja. Yksittäisiä suurimpia ratojen pääväylien peruskorjausta ja perusparannusta sisältäviä hankkeita esitetään rahoitettavaksi väyläverkon kehittämishankkeina Väyläviraston investointiohjelmassa vuosille 2022-2029.

Suunnitelman mukaisilla parantamishankkeilla (mm. raakapuunkuormauspaikkojen rakentaminen ja parantaminen, rautatieturvalaitteiden uusiminen ja asentaminen, tasoristeysten toimenpiteet, MAL-hankkeet, asemanseutujen parantaminen) saadaan hyötyjä elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin, maankäytön kehittymiseen ja liikenneturvallisuuteen sekä lisätään kestävien kulkumuotojen käyttöä. Parantamishankkeita ei kuitenkaan pystytä toteuttamaan odotuksia vastaavasti. Lisäodotuksia kohdistuu saavutettavuuden näkökulmasta mm. elinkeinoelämän ja maankäytön muutoksista johtuviin investointeihin.

Radanpidon eri toimenpiteillä (hoito, korjaukset, liikenteenohjaus, pienet parantamishankkeet) on keskeinen merkitys myös rautatieliikenteen turvallisuuden, ml. tietoturvallisuuden, varmistamisessa.

Perusväylänpidon vaikutukset kytkeytyvät vahvasti käytettävissä olevaan rahoitukseen. JTS-kauden 2022-2025 rahoituskehys on vuoden 2025 osalta Liikenne12- suunnitelman mukaista rahoitustasoa matalampi. Matalammalla rahoitustasolla joudutaan vähentämään verkon korjausta ja parantamista, millä on vaikutus väylien palvelutasoon ja saavutettavuuteen.

Kestävyys

Raideliikenne on kestävä liikkumis- ja kuljetusmuoto, ja siten perusväylänpidon eri toimenpiteillä (hoito, korjaukset, liikenteenohjaus) on laajasti liikennejärjestelmän kestävyyttä turvaava ja säilyttävä vaikutus.

Pienillä parantamishankkeilla (esim. liityntäpysäköinti, pyöräpysäköinti, asemien kulkuyhteydet) edistetään raideliikenteen houkuttelevuutta, markkinaosuuden kasvua ja sosiaalista kestävyyttä.

Kuljetusjärjestelmään kohdistuvat parantamishankkeet (esim. raakapuunkuormauspaikat) ovat usein edellytys rautatiekuljetusten käytölle ja siten tukevat kestävää kuljettamista.

Parantamishankkeita ei pystytä toteuttamaan odotuksia vastaavasti. Lisäodotuksia kohdistuu kestävyyden näkökulmasta mm. ympäristöhaittojen, kuten melun ja tärinän, torjuntaan.

Tehokkuus

Suunnitelman mukaiset ratojen hoito, korjaukset, liikenteenohjaus ja pienet parantamishankkeet tukevat nykyisen liikenneverkon hyödyntämistä ja luovat taloudellisen kasvun edellytyksiä.

Tehokkaan liikenteen ohjauksen ja digitalisaation mahdollisuuksia hyödynnetään sekä liikenteenohjausjärjestelmiä uusimalla että väylien kunnon hallinnan digitalisaatiota kehittämällä. Käytettävissä oleva rahoitus ei kuitenkaan mahdollista kaikkea pitkällä aikavälillä hyödyllistä toiminnan laajentamista ja tehostamista liikenteenohjauksessa.

Energian hintojen tai muun kustannustason nousu suunnitelmakaudella vähentää mahdollisuuksia hillitä ratojen korjausvelan kasvua, toteuttaa pieniä parantamishankkeita tai edistää liikenteenohjauksen digitalisaatiota (ratojen hoito ja kriittisten kohteiden korjaukset priorisoidaan).

Vesiväylänpito

Saavutettavuus

Vesiväylänpito, ml. jäämurto, vastaa pääsääntöisesti asiakkaiden tarpeita ja odotuksia.
Saavutettavuus turvataan suunnitelman mukaisella jäänmurrolla, vesiväylien hoidolla ja kanavien käytöllä, liikenteenohjauspalveluilla sekä erityisesti kauppamerenkulun väylien korjauksilla. Alemmalla vesiväyläverkolla palvelutaso voi joiltain osin laskea, kuitenkin liikenteellinen tarve huomioiden.

Elinkeinoelämän uusiin tarpeisiin vastaamisen edellytyksenä on, että suurimpia vesiväylien parantamishankkeita voidaan toteuttaa Väyläviraston investointiohjelman mukaisesti väyläverkon kehittämishankkeina.

Vesiväylänpidon vaikutukset ovat erityisen suuret alueiden kansainväliseen saavutettavuuteen ja kehitysedellytyksiin sekä kuljetusten palvelutasoon ja käyttäjähyötyihin. Vesiväylänpidolla on merkittävä vaikutus myös alueiden välisessä saavutettavuudessa suurten volyymien kuljetuksissa sekä sisävesi- että meriliikenteessä.

Vesiväylänpidon eri toimenpiteillä (jäänmurto, hoito ja käyttö, korjaukset, liikenteenohjaus, pienet parantamishankkeet) on keskeinen merkitys vesiliikenteen turvallisuuden varmistamisessa.

Kestävyys

Vesiväylänpito edistää kestävää kuljettamista, ja sen eri tehtäväalueilla (hoito ja käyttö, korjaukset, liikenteenohjaus, pienet parantamishankkeet) on myönteinen vaikutus liikennejärjestelmän ilmastovaikutuksiin sekä vesiin kohdistuvien riskien vähentämiseen.
Väylien hoidolla ja käytöllä myös muiden kuin kauppamerenkulun väylien osalta turvataan myös sosiaalista kestävyyttä.

Tehokkuus

Suunnitelman mukaiset jäänmurto, väylien hoito ja kanavien käyttö, kauppamerenkulun väylien korjaukset ja pienet parantamishankkeet tukevat nykyisen liikenneverkon hyödyntämistä ja luovat taloudellisen kasvun edellytyksiä.

Vesiväylien korjausvelka (kunnossapidon jälkeenjäämä) pyritään pitämään suunnitelmakaudella nykytasolla.

Tehokkaan liikenteen ohjauksen ja digitalisaation mahdollisuuksia hyödynnetään (mm. kaukohallittavien turvalaitteiden lisääminen).

Energian hintojen tai muun kustannustason nousu suunnitelmakaudella vähentää mahdollisuuksia toteuttaa pieniä parantamishankkeita tai edistää liikenteenohjauksen digitalisaatiota (jäänmurto, väylien hoito ja käyttö sekä kriittisten kohteiden korjaukset priorisoidaan).

Merkittävä muutos nykytilaan on varautuminen talvimerenkulun palveluiden (jäänmurron) kustannusten nousuun suunnitelmakauden lopulta v. 2025 alkaen (nykyisten sopimusten päättyminen sekä jäänmurtokapasiteetin ylläpidon ja uudistamisen kustannukset).

Perusväylänpidon tavoitteet ja väylien palvelutaso

Perusväylänpidon suunnittelu pohjautuu sekä väylien kunnon että asiakkaiden tarpeiden tuntemiseen. Tarpeiden kokonaisuutta käsitellään liikenneverkon strategisessa tilannekuvassa.

Lue lisää asiakastarpeiden tuntemisesta
Liikenneverkon strateginen tilannekuva (Traficom)
Väylänpidon toimintalinjat ja tekniset ohjeet

Miten väylien hoidon ja korjauksen rahoitusta priorisoidaan?

Hoitoa ja korjaustoimenpiteitä priorisoidaan seuraavilla periaatteilla:

  • Koko verkon päivittäinen liikennöitävyys varmistetaan. Tämä tarkoittaa koko väyläverkon päivittäistä kunnossapitoa (hoitoa) ja liikenteenohjauksen peruspalvelua. Näihin kuuluvat myös talvimerenkulun palvelut (jäämurto) ja maantielauttaliikenne.
  • Rahoituksen puitteissa priorisoidaan elinkeinoelämälle tärkeiden ja liikenteellisesti merkittävien väylien korjaukset.
  • Vilkkaiden väylien kunnon säilyttämiseksi ja kriittisten kohteiden korjaamiseksi rahoitus tälle verkon osalle priorisoidaan. Muun verkon palvelutasosta tingitään tarvittaessa.
  • Väyläverkon hoidon kustannukset ja osa ylläpitourakoiden kustannuksista on sidottu indeksiin, tämä rahoitus on myös priorisoitava
  • Kriittiset korvausinvestoinnit toteutetaan koko verkolla turvallisuuden ja liikennöitävyyden varmistamiseksi.
  • Asiakasvaikutukset priorisoidaan lyhyellä tähtäimellä korkeammalle kuin väyläomaisuuden säilyminen. Myös tämä tarkoittaa rahoituksen priorisointia liikennemäärien mukaisesti vilkkaille verkon osille.
  • Varmistetaan varautumisen tarpeet
  • Digitalisaation tuomat mahdollisuudet väylänpidon ja liikenteen tehostamisessa hyödynnetään ja niitä kehitetään.
  • Kaikissa toimenpiteissä pyritään huomioimaan ilmastonmuutoksen hillitseminen.

Parantamishankkeita priorisoidaan seuraavilla periaatteilla

Perusväylänpidon parantamishankkeiden ohjelmoinnissa tukeudutaan Liikenne12-suunnitelman mukaisiin painopisteisiin:

  • tieverkolla välttämättömät alueelliset elinkeinoelämän kohteet, liikenneturvallisuuskohteet, kävelyn ja pyöräilyn edistäminen ja liityntäpysäköinti
  • rataverkolla tasoristeysturvallisuuden parantaminen sekä asemanseutujen ja ratapihojen parantaminen ml. raakapuunkuormauspaikat.

Vesiväylillä priorisoidaan kauppamerenkulun väylien kuljetusvarmuutta ja väylien liikennöitävyyttä parantavia hankkeita.

Erillisrahoitetut kohteet toteutetaan eduskunnan päätösten tai ministeriön ohjauskirjeiden mukaisesti. Kaikissa toimenpiteissä pyritään huomioimaan ilmastonmuutoksen hillitseminen.