Kajaanista halki Suomen
Jos lähdet kesällä junamatkalle halki Suomen, saatat päätyä Kari Kemppaisen kyytiin. 48-vuotias kajaanilainen veturinkuljettaja ajaa matkustaja- ja tavarajunia VR-yhtymällä aloituspaikkoinaan Kajaani ja Kontiomäki.
Ennen uraa rautateillä Kemppainen työskenteli UPM-paperitehtaalla mutta haki lopulta veturinkuljettajakurssille. Into rautateihin on kulkenut mukana jo pitkään.
– Minua on aina kiehtonut seurata, miten ihmiset ja tavarat kulkevat. Tykkään tutkia rautatien historiaa ja junien aikatauluja, Kemppainen kertoo.
Kemppaisen työreissut kulkevat Kainuusta esimerkiksi Ouluun, Joensuuhun ja jopa Rovaniemelle asti. Työvuorot kestävät viidestä tunnista yli vuorokauteen, ja jokainen päivä tuo jotakin uutta tullessaan.
– Eräs vanhempi veturinkuljettaja sanoi minulle kerran, ettei tässä työssä tule kahta samanlaista työpäivää. Tämä on pitänyt paikkansa, sillä joka vuorossa näkee jotain uutta.
Huolletulla radalla matka taittuu ripeästi
Uutuudenkiiltävä kalusto ei voi koskaan korvata hyviä rautateitä. Huolletulla ja välityskyvyltään riittävällä radalla kuljettaja voi ajaa riittävän nopeasti ja matka joutuu ripeästi eteenpäin.
– Toimiva rataverkko on kaiken junaliikenteen perusta. Hyvä rautatie kestää esimerkiksi raskaiden junien painon paremmin, sanoo Kemppainen.
Huonokuntoisella radalla matkaa hidastavat ylimääräiset nopeusrajoitukset, joiden vuoksi matka myöhästyy. Energiankulutus kasvaa, kun junan pitää kiihdyttää ja jarruttaa jatkuvasti.
Kuljettajalle ränsistynyt rata tuntuu hyppyinä, heittoina ja epätasaisuutena veturissa. Rajoitukset kasvattavat matka-aikaa ja luovat aikataulupaineita.
– Tasaisella radalla juna puolestaan kulkee sievästi ja matkustajienkin on mukava olla kyydissä.
Maisemat ja vuodenajat värittävät työtä
Radan kunnon lisäksi myös vuodenajat vaikuttavat junan ajamiseen. Syksyisin lehdet ja risut karisevat kiskoille ja mäkeen jäämisen riski kasvaa, kun sade katkoo kitkaa raiteen ja veturin pyörän välillä.
Talvella puolestaan pöllyävä lumi viivästyttää jarrulaitteita ja jokin osa veturissa tai vaunukalustossa saattaa jäätyä. Kesäisin juna kulkee yleensä parhaiten.
Veturista näkee tarkkaan, kuinka vuodenaika vaihtuu toiseksi, eri paikoissa eri aikaan.
– Esimerkiksi Iisalmessa luonto on jo puhjennut kukkaan, kun Kajaanissa vasta heräillään kevään tuloon, kertoo Kemppainen.
On rikkautta, että rautatiet poikkeavat toisistaan. Kemppaisen mielestä Savon radalla tulee hienosti näkyväksi väylien elinkaari ja se, miten historia elää tässäkin hetkessä. Kontiomäki–Joensuu-rataa pitkin kulkiessa taas tuntuu kuin palaisi takaisin 1900-luvulle.
– Radasta kuuluu pääraadoilta kadonnutta kiskojen kolketta, ja rautatie polveilee miellyttävästi luonnonkauniissa maisemassa.
Rautatie, tulevaisuuden väylä
Vielä ei ole tullut sellaista päivää, etteikö Kemppainen haluaisi astua veturin ohjaamoon. On ilo nähdä, kuinka matkustajat viihtyvät junassa – tai asemalla, kuten eräs suurisilmäinen pikkupoika muutama vuosi sitten.
– Soitin pojalle kilikelloa ja hän vilkutti iloisesti. Siitä jäi oikein hyvä mieli, sanoo Kemppainen.
Kuljettaja toivoo, että rautateitä uudistettaisiin ja rakennettaisiin lisää. Iso osa yhteiskunnan kuljetuksista ja ihmisten matkoista taitetaan jo nyt raiteilla, ja junille riittänee jatkossakin kysyntää.
– Rautateihin investoiminen on tulevaisuuteen sijoittamista. Ei jämähdetä paikoilleen, vaan annetaan junan kulkea!