Ohjelmien valmistelu
Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma eli Liikenne 12 -suunnitelma ohjaa koko Suomen liikennejärjestelmän kehittämistä pitkällä aikavälillä. Se määrittelee, millaista liikennejärjestelmää Suomessa tavoitellaan ja millä keinoilla siihen pyritään. Valtioneuvosto hyväksyi Liikenne 12 -suunnitelman joulukuussa 2025. Suunnitelma päivitetään säännöllisesti, jotta se pysyy ajan tasalla muuttuvassa toimintaympäristössä.
Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma sisältää kuvauksen liikennejärjestelmän nykytilasta ja toimintaympäristön muutoksista, vision liikennejärjestelmän kehittämiselle, suunnitelmalle asetetut tavoitteet ja niitä tarkentavat strategiset linjaukset ja alueelliset erityispiirteet sekä valtion ja kuntien toimenpiteet tavoitteisiin pääsemiseksi.
Liikennejärjestelmän kehittämistä ohjaavat kolme keskenään priorisoitua päätavoitetta: toimivuus, turvallisuus ja kestävyys. Tavoitteita edistetään kustannustehokkaasti ja käytettävissä olevat resurssit huomioiden. Suuri osa rahoituksesta kohdistuu perusväylänpitoon, koska olemassa olevan väyläverkon kunto ja liikennöitävyys ovat koko järjestelmän perusta.
Liikenne 12 -suunnitelma perustuu koko maata koskeviin yhteisiin tavoitteisiin, mutta toteutuksessa otetaan huomioon alueiden erilaiset olosuhteet ja tarpeet. Alueelliset erityispiirteet voivat liittyä esimerkiksi elinkeinoelämän kuljetuksiin, suurten kaupunkiseutujen liikenteeseen tai harvaan asuttujen alueiden saavutettavuuteen. Näitä erityispiirteitä huomioimalla liikenneinvestointeja voidaan kohdentaa tarkoituksenmukaisesti eri puolille Suomea, kuitenkin niin, että myös koko maan yhteiset ja äkilliset tarpeet voidaan tarvittaessa huomioida.
Ohjelmien valmistelu perustuu yhteistyöhön sidosryhmien kanssa
Väyläviraston ohjelmat perustuvat ajantasaiseen tilannekuvaan siitä, millaisia tarpeita valtion teihin, ratoihin ja vesiväyliin kohdistuu. Tilannekuvaa päivitetään jatkuvasti, ja tiedot kootaan myös Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin ylläpitämään liikenneverkon strategiseen tilannekuvaan.
Tarpeiden tunnistaminen ei perustu yksittäisiin selvityksiin, vaan jatkuvaan vuoropuheluun. Väylävirasto käy säännöllisesti keskusteluja yritysten, järjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa, jotta tulevat muutokset ja uudet tarpeet tulevat ajoissa esiin. Lisäksi Väylävirasto osallistuu alueelliseen liikennejärjestelmätyöhön, jonka kautta saadaan tietoa kuntien ja maakuntien näkemyksistä.
Vuoden 2026 alusta perustetuilla elinvoimakeskuksilla on keskeinen rooli väyläverkon tarpeiden tunnistamisessa ja ohjelmien valmistelussa. Ne toimivat alueidensa liikennejärjestelmän ja tienpidon asiantuntijoina ja tuovat esiin paikalliset tarpeet, esimerkiksi ehdottamalla suunnitteluohjelmaan valittavia maantieverkon kohteita.
Väylävirasto selvittää ja koostaa tietoa myös erilaisilla väyläverkkoja koskevilla selvityksillä. Virasto myös hyödyntää muiden tekemiä selvityksiä tarpeiden kartoituksessa.
Miten kohteet ja hankkeet asetetaan tärkeysjärjestykseen?
Ohjelmakokonaisuuteen kuuluvien ohjelmien valinnat perustuvat Liikenne 12 -suunnitelmaan, jonka tavoitteet ovat toimivuus, turvallisuus ja kestävyys.
Kaikkia tunnistettuja tarpeita ei kuitenkaan voida toteuttaa. Käytettävissä olevat raha- ja henkilöstöresurssit ovat rajalliset, ja siksi hankkeet on asetettava tärkeysjärjestykseen. Väyläverkon kehittyessä sellaisia hankkeita on vähemmän, jotka olisivat erittäin kannattavia kaikilla mittareilla. Tämä korostaa huolellisen vaikutusten arvioinnin merkitystä.
Hankkeiden vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan muun muassa hankkeiden yhteiskuntataloudellista kannattavuutta sekä vaikutuksia saavutettavuuteen, talouteen, ympäristöön ja ihmisten arkeen. Päätöksenteossa huomioidaan myös hankkeiden sosiaaliset vaikutukset. Arvioinnissa tarkastellaan esimerkiksi liikenneturvallisuutta, esteettömyyttä, melua sekä liikkumismahdollisuuksia eri väestöryhmille.
Hankkeita valittaessa tarkastellaan sekä strategista päätöksentekoa että yhteiskuntataloudellista tehokkuutta. Strateginen näkökulma korostaa valtion tehtäviä ja tavoitteita, ja siinä huomioidaan myös erityiset velvoitteet, kuten TEN-T-asetuksen vaatimukset, joita on edistettävä, ellei poikkeamiseen ole selkeää perustetta. Yhteiskuntataloudellinen näkökulma puolestaan painottaa mallinnettuihin hyötyihin perustuvaa tehokkuutta ja hankkeiden tuottamia hyötyjä suhteessa budjettirajoitteeseen.
Vuorovaikutus ja yhteistyö sidosryhmien kanssa
Väylävirasto panostaa siihen, että sen toiminta on avointa, suunnitelmallista ja eri osapuolia osallistavaa. Yhteistyö kattaa kunnat, maakuntien liitot, elinvoimakeskukset (vuoteen 2025 asti ELY-keskukset), yritysasiakkaat, eri väestö- ja liikkujaryhmiä edustavat järjestöt, satamat ja varustamot sekä muut alan toimijat. Sidosryhmien ja alueellisten toimijoiden näkemykset ja tarpeet nousevat esiin alueellisessa ja seudullisessa liikennejärjestelmätyössä, johon Väylävirasto osallistuu sekä Väyläviraston yhteistyötapaamisissa elinkeinoelämän toimijoiden ja liikkujaryhmiä edustavien järjestöjen kanssa.
Ohjelmakokonaisuuden valmistelu pohjautuu Väyläviraston jatkuvaan vuorovaikutuksessa laajan sidosryhmäjoukon kanssa. Ohjelmien tavoitteista, sisällöistä ja etenemisestä viestitään avoimesti. Läpinäkyvyys ja ymmärrettävyys ovat keskeisiä periaatteita, jotta liikennejärjestelmän kehittämistä koskevat päätökset ovat avoimia ja perusteltuja.
Sidosryhmillä ja kansalaisilla on mahdollisuus kommentoida investointiohjelman luonnosta ja ohjelmakokonaisuuden yhteenvetoraporttia keväällä 2026.