Sorateiden kunnossapito

Vuodenaikojen ja sääolosuhteiden vaihdellessa soratiet tarvitsevat monenlaisia toimenpiteitä liikennöitävässä kunnossa pysyäkseen. Soratie muuttaa muotoaan ja tasaisuuttaan läpi vuoden, ja ajo-olosuhteet voivat muuttua nopeasti. Irtonainen pinta muovautuu eri tavalla kuin päällystetyllä tiellä. Ilmaston lämpeneminen on aiheuttanut sen, että maan etelä- ja lounaisosissa sorateiden talvikunnossapidon painopiste on muuttunut lumen aurauksesta pintakelirikon torjumiseen. 
  
Keväällä roudan sulaessa soratieverkolla ehkäistään kelirikon haittoja painorajoituksilla ja lisäämällä mursketta tien pehmeimpiin kohtiin. Kevätmuokkauksessa tien kulutus- eli pintakerros muotoillaan kesäkautta varten tasaiseksi ja oikeaan kaltevuuteen. Kesän pölyämisongelmaa ehkäistään lisäämällä muokkauksen yhteydessä suolaa pölynsidontamateriaaliksi. Keväällä voidaan myös lisätä mursketta kulutuskerrokseen eli sorastaa.

Kesän hoitotöiden sisältö vaihtelee säiden mukaan. Kuivina kausina voi olla tarvetta tehdä uudelleen pölynsidontatoimenpiteitä, jos pöly leviää selvästi tien reunaympäristöön. Rankkasateet voivat synnyttää soratiehen lukuisia reikiä, jolloin voidaan tarvita tien pinnan tasoitusta. Pienet epätasaisuudet ovat kuitenkin sallittuja eivätkä aiheuta toimenpiteitä.

Kuivilla keleilläkin sorateihin voi syntyä epätasaisuuksia. Raskaita tasoitustöitä ei kuitenkaan tehdä kuivaan aikaan, koska tuloksena on yleensä alkutilannetta epätasaisempi tie. Tasoitustyön pitää odottaa kosteampaa keliä, vain isot kuopat voidaan täyttää kuivaankin aikaan. 

Kesällä sorateiden varsilla myös niitetään, raivataan vesakkoa, ojitetaan ja uusitaan rumpuja. Soratietä voidaan myös kaventaa, jos se on vuosien kuluessa levinnyt hankalasti hoidettaviin mittoihin.

Syksyllä valmistaudutaan talven tuloon. Tienpinta tasoitetaan talvea varten oikeaan kaltevuuteen. Kulutuskerrokseen voidaan lisätä mursketta eli sorastaa. Ilmastonmuutos on lisännyt pintakelirikkoa syksyllä. Keväällä aurinko kuivattaa tietä, mutta syksyllä vesi ei pääse haihtumaan tien pinnasta pois. Viimeistään pakkanen kovettaa pintakelirikkoisen tienpinnan, joten pinnan saaminen tasaiseksi juuri jäätymisen kynnyksellä olisi tärkeää. 

Talvella on vuorossa lumen auraus ja liukkaudentorjunta joko pintaa karhentamalla tai hiekoittamalla. Soratiet ovat yleensä talvihoitoluokassa II tai III. Maan lounais- ja eteläosissa soratiet voivat pysyä sulana koko talven, ja pintakelirikko on silloin suuri ongelma sekä tietä käyttävälle että kunnossapitäjälle. Kevään kelirikkotilanteen helpottamiseksi lopputalvella aurataan lumivalleja pois tien reunoilta, jotta tien pinta pääsisi paremmin kuivumaan. Myös umpeen jäätyneitä rumpuja ja tukkeentuneita rumpujen päitä aukaistaan sulamisveden valumisen varmistamiseksi.