Luonnon monimuotoisuus

Luonnon monimuotoisuus turvaa elämän edellytyksiä maapallolla. Monimuotoisuuden katoa aiheuttavat pääasiassa elinympäristöjen muuttuminen, luonnonvarojen ylikäyttö, haitalliset päästöt, haitalliset vieraslajit ja ilmastonmuutos. Väyläviraston tavoitteena on vähentää väylänpidon ja liikenteen haittavaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle.

Liikenneväylät pirstovat osaltaan lajien elinympäristöjä ja vaikeuttavat eläinten liikkumista. Liikenteessä kuolee suuri määrä erikokoisia nisäkkäitä, sammakkoeläimiä, matelijoita ja lintuja. Myös liikenteen päästöt ja melu heikentävät eliöiden elinolosuhteita. Väylävirasto kehittää jatkuvasti väylänpitoa sovittamalla väylänpidon ja luonnonympäristön suojelun tavoitteita toisiinsa, samalla taaten turvallisen liikennöinnin.

Kuva. Maantien varren kukkaloistoa parhaimmillaan: päivänkakkarat, kissankellot, apilat, virnat ja nätkelmät viihtyvät säännöllisesti niitetyllä tien vierustalla.

Väylänpidon ympäristöhaittojen minimoinnista luonnon tarjoamien palveluiden ylläpitämiseen

Haitallisten luontovaikutusten lieventämiseen tai poistamiseen ei ole olemassa yleispätevää teknistä keinoa. Tehokkain keino on pidättäytyä laajentamasta väyläverkkoa. Kun tämä ei ole mahdollista, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on otettava huomioon uusien väylähankkeiden suunnittelussa ja nykyisten väylien kunnossapidossa.

Maankäytön suunnittelu ohjaa väylähankkeiden suunnittelua. Kaavoituksella voidaan vähentää väylähankkeiden luontoalueita pirstovia vaikutuksia. Väylähankkeiden suunitteluun kuuluvat myös luontoarvoja koskevien selvitysten tekeminen. Uusien väylien rakentamishankkeissa ja nykyisten väylien parantamishankkeissa otetaan huomioon luonnonarvot luonnon monimuotoisuutta koskevan tiedon perusteella. 

Luonnon monimuotoisuuden säilymistä turvataan ja edistetään väyläympäristöissä päivittäisen kunnossapidon toimilla ja niiden ajoituksella. Tästä esimerkkinä ovat mm. tienvarsien niittotöiden ajoitus ja mahdolliset niittorajoitukset. 

Tienvarret ja rautatiealueet ovat monien eläin ja kasvilajien kannalta luonnonympäristöjä korvaavia elinympäristöjä. Tienvarsien avoimet, säännöllisesti niitettävät alueet muodostavat perinnebiotooppien lajistolle korvaavia elinympäristöjä. Tie- ja rautatiealueilla tavataan myös uhanalaista lajistoa, kuten paahdeympäristöjen kasvi- ja perhoslajeja. 

Arvokkaat luontokohteet turvataan rakentamisvaiheessa maastoon merkitsemisellä ja toimenpiteiden ajoituksella. Myös kasvien siirtoistutukset, siementen keruu ja kylvö sekä pintamaan talteenotto ovat keinoja luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa väyläalueilla.

Väylävirasto torjuu myös haitallisia vieraslajeja väyläympäristöstä. Jättiputkien torjuntaa maantiealueilta on tehty jo vuosia. Maantieympäristöissä runsaiden kurtturuusun ja komealupiinin torjuntatoimia tehdään vieraslajien hallintasuunnitelman mukaan. Väyläympäristöihin ei istuteta haitallisiksi säädettyjä tai tunnistettuja vieraskasvilajeja. Väylävirasto pyrkii omalta osaltaan edistämään ekosysteemipalvelujen turvaamista. Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan luonnon ekosysteemien toimintojen tuottamia suoria tai välillisiä hyötyjä ihmiselle ja muille ekosysteemeille. Esimerkkejä palveluista ovat pohjaveden muodostuminen, hyönteisten tarjoama pölytys tai maaperän tuottavuus. Väylänpidossa ekosysteemipalvelut voidaan ottaa huomioon siten, että ekosysteemejä ylläpitäviä ekologisia rakenteita ja toimintoja vahvistetaan ja niihin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia minimoidaan.

Vedenalaisen luonnon monimutoisuustieto karttuu

Väylävirasto osallistuu aktiivisesti ympäristöministeriön vetämään monivuotiseen vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden kartoitusprojektiin (VELMU) mahdollistamalla mm. tarkkojen merenmittaustietojen hyödyntämisen projektissa yhteistyössä puolustusvoimien kanssa. Väylävirasto merkittävä tietojen hyödyntäjä jatkossa.

Tähän mennessä tiedot vedenalaisen luonnon monimuotoisuudesta ovat olleet hyvin vähäisiä ja hajanaisia eikä niitä ole kyetty hyödyntämään esimerkiksi väylien syvennyshankkeiden suunnittelussa.  VELMU -projektin tuottamia tietoja voidaan jatkossa hyödyntää väylien syvennysten suunnittelussa, väylätöiden aiheuttamien haittojen vähentämisessä ja lisäksi myös meriliikenneonnettomuuksien aiheuttamien ympäristövahinkojen pienentämisessä.

Vesiliikennettä ohjataan mahdollisuuksien mukaan pois monimuotoisuuden kannalta arvokkaimmilta alueilta. Rajoitamme tarvittaessa nopeuksia yleisillä kulkuväylillä. Arvokkaat luontokohteet huomioidaan ruoppausten ja ruoppausjätteiden sijoittamisen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Lue lisää

Viherrakentaminen ja -hoito tieympäristössä (Liikenneviraston ohjeita 18/2014)

Ratatekniset ohjeet (RATO) osa 20 Ympäristö ja rautatiet (Liikenneviraston ohjeita 18/2012)

Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat korvaavat elinympäristöt (Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 10/2018)

Lounais-Suomen tienvarsien monimuotoisuuspilotti (Väyläviraston julkaisuja 1/2019)

Ekosysteemipalvelut väylänpidossa ja liikenteessä (Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 53/2011)

reaktionapit
Sivu päivitetty 13.05.2020