Liikennevirasto on selvittänyt radan- ja tienpidon hiilijalanjälkiä Suomessa. Seuraavaksi lasketaan merenkulun hiilijalanjälki.
Liikenneviraston selvitys tien- ja radanpidon hiilijalanjäljistä on juuri valmistunut. Vastaavaa koko tie- ja rataverkkoa koskevaa laskelmaa ei ole aiemmin tehty Euroopan alueella eikä mahdollisesti muuallakaan maailmassa. Myös merenkulun hiilijalanjäljen laskenta on käynnistymässä. Lisäksi nyt käynnistyvässä hankkeessa täydennetään aiempia hiilijalanjälkiä liikenteen päästöjen osalta.
Tien- ja radanpidon hiilijalanjäljet laskettiin neljältä rataosuudelta ja kolmelta ratapihalta sekä neljältä tieosuudelta. Näiden laskelmien ja tilastotietojen pohjalta luokiteltiin Suomen maantiet ja rautatiet sekä arvioitiin maantie- ja rataverkkojen hiilijalanjälki. Vain valtion tie- ja rataverkot otettiin mukaan, muttei katuja, lauttareittejä, yksityisteitä tai -ratoja. Tien- ja radanpidon rakentamista ja kunnossapitoa lähestyttiin elinkaariajattelun näkökulmasta.
Tie- ja -rataosuuksien elinkaaripäästöissä korostuivat rakentamisen materiaali-intensiivisyys (erityisesti betoni ja teräs), maa- ja kallioleikkausmassojen ja rakennusmateriaalien kuljetusetäisyydet sekä kunnossapidossa korjaukset, parannukset ja korvausinvestoinnit.
Maantieliikenteen päästöt ylittävät maantieinfrastruktuurin päästöt moninkertaisesti. Radanpidossa sen sijaan liikenteen päästöt ovat samaa suuruusluokkaa kuin rautatieinfrastruktuurilla. Suomen koko maantieverkon (noin 78 000 km) hiilijalanjäljeksi 100 vuoden tarkastelujaksolla saatiin noin 511 000 tCO2/v ja rataverkon (5919 km pääraiteita ja 2291 km sivuraiteita) noin 142 000 tCO2/v. Tie- ja ratatyypistä riippuen ominaispäästökertoimiksi saatiin 4-46 tCO2/km/v maanteille ja 8-43 tCO2/km/v rautateiden pääraiteille.
Vilkasliikenteiset tiet kannattaa rakentaa suoriksi ja tasaisiksi
Vilkasliikenteisillä teillä liikenteen vuosipäästöt ovat huomattavasti suuremmat kuin tieinfrastruktuurin päästöt. Siksi vilkasliikenteiset päätiet on kokonaispäästöjen kannalta edullisinta rakentaa mahdollisimman suoriksi ja tasaisiksi, vaikka rakentamisen päästöt näin kasvavatkin, koska pitkällä aikavälillä liikenteen päästöissä saavutetaan merkittävät säästöt. Vähäliikenteisillä teillä sen sijaan olisi tärkeää löytää vähäpäästöinen kunnossapitostrategia, onhan suuri osa Suomen maanteistä vähäliikenteisiä.
Moniin tien- ja radanpidon hiilijalanjälkeen vaikuttaviin asioihin, kuten kuljetuskalustoon, työkoneiden polttoaineisiin ja kuljetusmatkoihin, voidaan vaikuttaa. Jatkossa onkin tärkeää kehittää tien- ja radanpitoa hiilijalanjäljen pienentämistä tukevaksi. Liikenteen ympäristöjalanjäljen pienentäminen kuuluu Liikenneviraston keskeisiin strategisiin tavoitteisiin.