Hyppää sisältöön

Talvivaaran kaivosrata liitetään osaksi valtion rataverkkoa

Julkaistu 1.9.2011

Liikennevirasto ja Talvivaara Infrastructure Oy ovat allekirjoittaneet sopimuksen Talvivaaran kaivosradan liittämisestä osaksi valtion rataverkkoa. Kyseessä on radan toteuttamisvaiheessa solmitun sopimuksen viimeinen vaihe.

Radan toteuttamisesta tehtiin sopimus 11.3.2008 eduskunnan päätöksen mukaisesti. Sopimuksen perusteella Talvivaara Infrastructure Oy vastasi radan suunnitteluttamisesta, rakentamisesta ja kunnossapidosta vähintään kahden vuoden ajan. Tällaista toteuttamismallia käytettiin nyt ensimmäistä kertaa radan rakentamisessa Suomessa.

Rata lunastetaan kahdella 20 miljoonan euron maksuerällä, joista Liikennevirasto maksaa 1.9.2011 tehdyn sopimuksen perusteella viimeisen erän. Kaivosradan lunastaminen osaksi valtion rataverkkoa edellytti, että sovitut vähimmäiskuljetusmäärät täyttyivät. Jatkossa Liikennevirasto vastaa radan kunnossapidosta Murtomäen liikennepaikalta Talvivaaran ratapihalle sekä Talvivaaran ratapihan tulo- ja lähtöratapihalla.

Rata valmistui ennätysajassa

25 kilometriä pitkä kaivosrata erkanee rataosalta Iisalmi-Kontiomäki Murtomäen liikennepaikalta itään ja kulkee sähkövoimalinjan kanssa samassa maastokäytävässä Talvivaaran nikkelikaivokselle. Tavaraliikenteelle tarkoitettu rata on yksiraiteinen, sähköistetty, kauko-ohjattu ja kulunvalvonnalla varustettu, ja sitä liikennöidään normaalisti sähkövetureilla.

Ratalinjan tutkimukset ja raivaukset käynnistyivät vuoden 2007 lopussa. Varsinainen suunnittelu- ja rakentaminen ajoittui vuosille 2008–2009. Rata avattiin liikenteelle syyskuun alussa 2009.

Rataa rakennettiin samanaikaisesti kaivostoiminnan käynnistämiseen liittyvien rakennustöiden kanssa. Tiukasta aikataulusta ja muista rakentamiseen liittyneistä haasteista huolimatta rata valmistui ennätysajassa. Työssä onnistuttiin eri osapuolien hyvällä yhteistyöllä.


Tämä artikkeli on vanha. Artikkeli voi sisältää vanhentunutta tietoa ja linkit eivät mahdollisesti toimi. Julkaisumme löytyvät kootusti nykyään Doria-julkaisuarkistosta