Hyppää sisältöön

Rataverkon pullonkaulat selvitetty

Julkaistu 22.5.2020

Henkilöliikenteen välityskyvyn kannalta haastavimpia rataosia on Etelä-Suomessa erityisesti Pääradalla. Tavaraliikenteelle ongelmallisia osia löytyy erityisesti pohjoisesta ja idästä. Liikenteen kasvu keskittyy pitkälti jo ennestään kuormittuneille rataosille.

Väylävirasto on selvittänyt rataverkon välityskykyä ja sen haasteita nykytilanteessa ja tulevaisuudessa. Tarkastelu keskittyi pitkälti ratakapasiteetin riittävyyteen pääväyläverkolla.

Ennusteisiin sisältymättömät kasvunäkymät huomioitu

Nykytilanteessa haastavimpia osuuksia ovat Päärata Helsingistä Tampereelle, Rantarata Helsingistä Kirkkonummelle, Tampere–Jyväskylä-rataosa, yhteysvälit Luumäeltä Imatralle ja Vainikkalaan sekä rataosien Ylivieska–Oulu, Ylivieska-Iisalmi–Kontiomäki ja Kontiomäki–Oulu muodostama kokonaisuus.  
 
Tulevaisuudessa liikenteen kasvu keskittyy pitkälti samoille rataosille, joilla on jo nyt paljon liikennettä ja välityskykyhaasteita. Vuoteen 2030 mennessä junamäärien on ennustettu kasvavan erityisesti Pääradalla Helsinki–Tampere-välillä sekä Helsinki–Lahti-välillä. Lisäksi HSL-alueen lähiliikenteeseen on ennustettu voimakasta kasvua. Kaukoliikenteessä myös ennusteisiin sisältymättömien kasvunäkymien voidaan olettaa kohdistuvan rataosille, missä kasvua on joka tapauksessa. Välityskyvyn niukkuus rajoittaa alueellisen lähiliikenteen käynnistymistä uusilla kaupunkiseuduilla. 
 
Tavaraliikenteen kasvuennusteet ovat hyvin maltillisia. Tavaraliikenteen ennustaminen on kuitenkin haasteellista ja isoja muutoksia kuljetustarpeissa saattaa tapahtua suhteellisen nopeasti. 
 
Liikenteen kasvu aiheuttaa haasteita myös kunnossapidon tarvitsemien työrakojen järjestämiseen. Jo nykytilanteessa on useita rataosia, joilla esimerkiksi kahden tunnin päivittäisen työraon löytäminen on mahdotonta.

Välityskyvyn parantamiseen on monia keinoja

Osalla rataosia välityskykyä voidaan parantaa yksittäisillä, pistemäisillä toimenpiteillä, kuten kohtaamispaikkoja parantamalla ja lisäämällä tai lyhyillä kaksoisraideosuuksilla. Isompina toimenpiteinä voidaan nähdä Rantaradalla Espoon kaupunkiradan ja Pääradan Helsinki-Tampere –välin kehittämistoimenpiteet sekä Luumäki-Imatra/Vainikkala –yhteyksien kehittäminen. Ratapihoja tulisi kehittää erillisten selvitysten mukaisesti. Yhtenäisen 25 tonnin akselipainon sallivan verkoston muodostamista tulisi jatkaa. Lisäksi junien kulunvalvontajärjestelmän korvaaminen modernilla radiopohjaisella eurooppalaisella junakulunvalvontajärjestelmällä mahdollistaisi junamäärien lisäämisen yhdessä muuhun infraan liittyvien edellytysinvestointien kanssa.
 
Väyläviraston selvityksen päätarkoitus on ollut muodostaa verkollinen kokonaisnäkemys, mutta sivutuotteena on syntynyt paljon rataosakohtaista tarkempaa tietoa. Selvityksessä kapasiteetin riittävyyttä on arvioitu laskennallisin menetelmin. Laskentoja on täydennetty analyyseillä aikataulurakenteen toimivuudesta ja täsmällisyydestä sekä asiantuntija-arvioilla. Arvioiden tekemisessä on käyty vuoropuhelua keskeisten toimijoiden kanssa. 
 
Lisätietoa
 
Selvitys: Rataverkon välityskyvyn kokonaiskuva 
 
Väylävirasto, liikennejärjestelmäasiantuntija Erika Helin, p. 0295 34 3911

Tämä artikkeli on vanha. Artikkeli voi sisältää vanhentunutta tietoa ja linkit eivät mahdollisesti toimi. Julkaisumme löytyvät kootusti nykyään Doria-julkaisuarkistosta