Hyppää sisältöön

Nopeusrajoituksilla turvallisempaa, sujuvampaa ja haitattomampaa liikennettä

Julkaistu 19.10.2018

Nopeusrajoitukset herättävät suuria tunteita ja Liikennevirasto sekä ELYt saavatkin niistä melkoisesti palautetta. Rajoituksia ei laiteta hetken mielijohteesta teiden varsille, eikä varsinkaan tienkäyttäjien kiusaksi.

Nopeusrajoitusten ensisijainen tehtävä on tieliikenteen turvallisuuden lisääminen. Turvallisuusaspektin lisäksi nopeuksia säätelemällä voidaan vaikuttaa myös liikenteen sujuvuuteen, välityskykyyn, liikennekustannuksiin sekä liikenteen aiheuttamiin ympäristöhaittoihin.

Nopeusrajoitusten taustalla ovat säädökset ja ohjeet eli tieliikennelaki, tieliikenneasetus, liikenne- ja viestintäministeriön yleisohje nopeusrajoituksista sekä liikenneministeriön päätös liikenteen ohjauslaitteista.

”Autojen turvallisuus on parantunut. Samaan aikaan niistä on tullut niin hiljaisia, ettei niissä vauhti kuulu eikä tunnu. Liikennevirastolle asetetut turvallisuustavoitteet ovat koventuneet samalla niin paljon, että me emme voi löysätä näissä asioissa yhtään. Vaikka auto on kuinka turvallinen, yli 80 kilometrin tuntivauhdilla varsinkin kohtaamisonnettomuuksien aiheuttamien seurausten vakavuus kasvaa. Näin ollen mitään laajempaa mahdollisuutta nopeusrajoitusten nostamiseen ei ole nähtävissä”, sanoo liikenteen ohjauksen asiantuntija Tuomas Österman Liikennevirastosta.

Nopeusrajoitukset pähkinänkuoressa

Taajaman ulkopuolella nopeusrajoitus on 80 km/h yleisrajoitus, ellei liikennemerkeillä toisin osoiteta.

Taajamassa yleisrajoitus on 50 km/h. Taajamamerkki sisältää tämän 50 km/h aluenopeusrajoituksen eli ao. merkin yhteydessä käytetään nopeusrajoitusmerkkiä vain, jos rajoitus poikkeaa tästä.

Taajaman sisällä voi olla erikseen merkitty 60 km/h rajoitus. Kunnat ja kaupungit käyttävät hyvin paljon taajamissa myös 30 km/h ja 40 km/h rajoituksia. Jos taajaman sisällä on korkeintaan 30 km/h rajoitus, töyssyistä ja hidasteista ei välttämättä varoiteta erikseen. Sen sijaan jos 40 km/h -rajoitusalueelle on hidasteita, siitä on varoitettava liikennemerkillä.

Pihakadulla nopeusrajoitus on 20 km/h. Jos kävelykadulla sallitaan poikkeuksellisesti jonkinlainen ajoneuvoliikenne, nopeusrajoitus on myös 20 km/h.

Moottoritiemerkki ei sisällä nopeusrajoitusta. Rampilta moottoritielle tullessa 80 km/h nopeusrajoitus on voimassa, kunnes eteen tulee 100 km/h tai 120 km/h -merkki.

Suomessa nopeusrajoitus jatkuu aina suorassa suunnassa risteyksen jälkeenkin, jos liikennemerkillä ei muuta osoiteta. Sen sijaan käännyttäessä toiselle tielle nopeusrajoitus palautuu yleisrajoitukseksi, jos liikennemerkeillä ei muuta osoiteta tai ei olla nopeusrajoitusalueella.

Eri toimijoiden roolit

Liikennevirasto vastaa maanteiden nopeusrajoituksiin liittyvästä ohjeistuksesta valtakunnan tasolla. Liikennevirasto koordinoi koko Suomen osalta talvi- ja pimeän ajan nopeusrajoituksia eli päättää, koska talvinopeudet otetaan maanteillä käyttöön.

ELY-keskuksille kuuluvat päätökset oman alueensa maanteiden nopeusrajoituksista ja yksittäisten merkkien asettamiset. Tämä johtuu siitä, että ELYt tuntevat oman tieverkkonsa parhaiten, joten heidän asiantuntijansa pystyvät parhaiten arvioimaan nopeusrajoitustarpeet.

Kaupungit ja kunnat ovat itsenäisiä tienpitäjiä, jotka päättävät oman katuverkkonsa nopeusrajoituksista. Niiltä osin nopeusrajoitukset eivät kuulu Liikennevirastolle tai ELY-keskuksille. Kunnat määrittelevät myös taajamien rajat, vaikka taajamamerkin asettaminen maantielle kuuluukin ELYlle.

Rajoituksiin vaikuttavat asiat

Tieluokka on ensimmäinen nopeusrajoituksiin vaikuttava asia. Esimerkiksi 120 km/h rajoitusta voidaan käyttää vain moottoriteillä. 100 km/h nopeusrajoituksen voidaan sanoa olevan muilla pääteillä jonkinlainen tavoite, joka pyritään saavuttamaan, jos kaikki asiaan liittyvät seikat sen mahdollistavat. Seutu- ja yhdysteillä 80 km/h on yleensä suurin käytettävä nopeusrajoitus.

Myös tien kaarteisuus ja leveys vaikuttavat, kuten myös kuinka paljon jalankulku- ja polkupyöräliikennettä tien varressa on, kuinka paljon meluhaittoja tien varren asukkaille syntyy, miten tiheässä liittymiä on ja minkälaisia ne ovat.

Tien kunto on yhä useammin asia, joka vaikuttaa suoraan nopeusrajoituksiin. Jos tie on kovin urautunut tai kuoppainen, nopeusrajoituksia joudutaan alentamaan, kunnes tie on saatu parempaan kuntoon. Nämä päätökset tehdään ELYissä.

Kulloisenkin tien liikennemäärät vaikuttavat myös nopeusrajoituksiin. Mitä enemmän jollakin tiellä on liikennettä suhteessa tien ajokaistoihin, sitä varmemmin nopeusrajoituksia lasketaan. Esimerkkinä Espoossa Länsiväylä, jonka nopeusrajoitus on jouduttu laskemaan 80 kilometriin tunnissa, jolloin sen välityskyky toimii ruuhka-aikoina parhaiten. Samalla väylän meluhaittoja saatiin pienennettyä.

Rajoituksia pohtiessaan ELYt katsovat aina myös tien turvallisuushistorian. Tilastojen pohjalta tiedetään keskittymät, joissa tulee paljon onnettomuuksia. Muita huomioon otettavia asioita ovat mahdolliset tasoristeykset, lauttarannat, avattavat sillat, tunnelit, koulut, tienvarren palvelut ja niin edelleen. Kaikki edellä mainittu otetaan huomioon nopeusrajoituksista päätettäessä.

Talvirajoitukset ja vaihtuvat nopeusrajoitukset

Talvikaudella moottoriteiden nopeuksia lasketaan 120 kilometristä sataan kilometriin tunnissa ja suurella osalla muita teitä 100 km/h vaihtuu 80 kilometriin tunnissa. Vaihtuvilla nopeusrajoituksilla varustetuilla moottoriteillä voidaan syksyn ja kevään siirtymäkauden aikana käyttää kesäajan rajoituksia valoisaan aikaan, jos sää ja keliolosuhteet sen mahdollistavat.

Talvinopeuksien käytössä ELYt voivat harkintansa mukaan tehdä poikkeuksia joidenkin teiden kohdalla. Tällaisia teitä ovat moottoriliikennetiet, keskikaiteelliset ohituskaistatiet, leveäkaistatiet ja tiet, joiden liikennemäärä on tarpeeksi alhainen.  Näillä teillä voi olla talvellakin 100 km/h nopeusrajoitus, koska kohtaamisonnettomuusriski on pienempi. Myös teillä, joilla on käytössä vaihtuvat nopeusrajoitukset, voidaan kelin salliessa talvellakin käyttää 100 km/h rajoitusta.

Vaihtuvia nopeusrajoituksia operoivat Tieliikennekeskukset. Näiden merkkien näyttämiin rajoituksiin vaikuttavat muun muassa sää ja keli, ruuhkat, työmaat, tiemerkintöjen puuttuminen tai valaistusolosuhteet.

”Liikennevirasto pyrkii siihen, että jatkossa työmaiden kohdilla käytettäisiin enemmän vaihtuvia nopeusrajoituksia. Hiljaisempina aikoina tai viikonloppuisin, kun työmailla ei tehdä töitä, rajoituksia voitaisiin niillä melko helposti nostaa”, Österman sanoo.

Ovatko liikennemerkit samanlaisia kaikkialla maailmassa tai edes Euroopan sisällä?

YK hallinnoi maailmanlaajuisesti Wienin liikennemerkkisopimusta, joka alun perin allekirjoitettiin vuonna 1968. Suomi on sitoutunut noudattamaan sopimuksen puitteissa Euroopan järjestelmää.

Eurooppalaisessa liikennemerkkijärjestelmässä käytetään symboleita, kun USA:ssa merkeissä on enemmän tekstiä. Täysin samanlaisia liikennemerkit eivät ole Euroopan sisälläkään, mutta sen verran samanlaisia, että yleensä tienkäyttäjällä ei ole vaikeuksia tunnistaa niitä.

Liikennevirasto benchmarkkaa hyviä malleja eri maista. Esimerkiksi uuden tieliikennelain liikennemerkeissä on nuolien kärkiin otettu mallia Saksasta ja vastaavasti henkilöhahmot tulevat olemaan hyvin samanlaisia kuin Tanskassa ja Norjassa.

Uusi tieliikennelaki tulee voimaan kesäkuun 2020 alussa. Sen mukaisia liikennemerkkejä ryhdytään ottamaan käyttöön teillä sen jälkeen.

Palautekanava:

Maanteiden nopeusrajoituksia koskevat palautteet kannattaa antaa suoraan Liikenteen asiakaspalvelukeskukseen, josta asia ohjautuu nopeimmin asianosaisille. Yhteystiedot löytyvät täältä.

Lisätietoja

Liikenteen ohjauksen asiantuntija Tuomas Österman, p. 029 5343630

Liikennejärjestelmäasiantuntija Auli Forsberg, p. 029 5343903

Liikenteen ohjauksen asiantuntija Jukka Hopeavuori, p. 029 5343047

Kaikkien sähköpostit muotoa: [email protected]


Tämä artikkeli on vanha. Artikkeli voi sisältää vanhentunutta tietoa ja linkit eivät mahdollisesti toimi. Julkaisumme löytyvät kootusti nykyään Doria-julkaisuarkistosta